Turistitunnelmia Berliinistä valokuvin

Tänään jätimme Berliinin taaksemme. Vietimme siellä kolme kokonaista päivää. Kaupunki vaikutti todella mielenkiintoiselta kaikkine historioineen ja erilaisine alueineen. En ollut tajunnut ajatella asiaa etukäteen, mutta Berliinihän on aika sodan runtelema kaupunki: sodan jälkiä on nähtävillä ja monet rakennukset näyttävät vanhoilta, kuten eurooppalaiselta suurkaupungilta voi odottaakin, mutta eivät ne oikeasti ole vanhoja, ne on vain uudelleenrakennettu näyttämään samanlaisilta ja sitten on totta kai vielä se vanhan Itä-Berliinin fiilis, joka ympäröi monta paikkaa. Tosi kiintoisa kaupunki siis.

Berliinin muurin paikka on merkitty katuun.

Me ehdimme katsastaa kolmen päivän aikana monet perusturistinähtävyydet mielestäni kohtalaisen hyvin, mutta museoihin emme valitettavasti kerinneet. Osallistuimme heti ensimmäisenä aamuna reilun neljän tunnin opastetulle kävelykierrokselle, mikä oli hyvä alku, sillä kierroksen aikana vilkaistiin monta näkemisen arvoista paikkaa ja samalla sai kuulla historiaa. Itselläni aikoinaan oli lukihistorian numerot tosihiken tasolla ysiä ja kymppiä, kirjoitin kymppimiinuksen esseitä juuri toisen maailmansodan ajasta ja jakautuneesta Saksasta ja kylmästä sodasta, mutta myönnän, että olen sittemmin autuaasti unohtanut suurimman osan.

Berliinin Spree-joki. Jokimaisemaa tuolla riittikin, vähän kuin Turussa, hah. Meidän hotelli oli aivan näillä nurkilla, Museuminsel-alueella eli museosaarella. Tuollainen kuvassa näkyvä turistijokiristeily olisi kiinnostanut, mutta meno näytti ihan liian kylmältä lokakuun loppuun.

Berliner Dom eli tuomiokirkko museosaarella. Vain reilut 100 vuotta vanha. 

Berliini ei ehkä vuodenajan takia näyttänyt ihan sitä parhainta puoltaan. Näimme tolkuttomasti avoinna olevia terasseja ja jotkut niissä istuivatkin, mutta silti sellainen eläväinen ihmisvilinä puuttui. Sää oli lähinnä harmaa ja meille aika kylmän tuntuinen, 11-13 astetta. Minä palelinkin kolme päivää putkeen, vaikka oli sukkahousut, farkut, villatakki, lämmin syystakki, kaulahuivi ja tuplahanskat. Toki nyt vietimmekin tunteja putkeen aikaa ulkona kävellen (ihanat eurooppalaiset kaupungit, voi kävellä!). Onneksi vain yhtenä päivänä satoi.

Minulla jäi muuten kaupungista mieleen sellainen hauska fiilis siitä kuin porukka joisi alkoholia koko ajan ja joka puolella. Ihmisiä kulki kaljapullot kädessä niin toreilla kuin metrossakin. Sunnuntaina aamulla kuljimme Friedrichshain-kaupunginosassa ja siellä oli "nuorisoa" edelleen bilettämässä: musiikin jumputus kuului baarista kadulle ja oven edessä ihmiset joivat viinaa suoraan pullosta. Sunnuntaina aamulla yhdentoista aikaan siis. Loistomeno varmaan. Maanantaina lounaalla ihmisillä oli kokonaisia viinipulloja tai jopa vain rehellisesti olutta lounaan kanssa - tiedän toki lounaan juomistavan olevan eurooppalainen tyyli, mutta oli se silti jännää katsoa bisnesihmisiä kittaamassa viiniä kesken työpäivän. En tiedä, osuiko minulla nämä asiat vain silmään syystä tai toisesta, mutta mielessäni on nyt varmaan aina muisto alkoholiinmenevästä Berliinistä.


Alla tunnelmia turisteilusta:

Bebelplatz-aukio, jossa natsit aikoinaan polttivat kirjoja. Taustalla Humboldt-yliopiston rakennus.

Natsien kirjarovioiden muistomerkki, tyhjiä kirjahyllyjä maan alla. Yksinkertainen, mutta jotenkin myös hyvin dramaattinen. 

Brandenburgin portti. Me emme käyneet tämän lähempänä porttia, sillä olimme tässä vain kävelykierroksemme aikana. Meidän piti palata, mutta silloin kun oli aikaa, satoi vettä ja minun oli niin kylmä, että menimmekin kahville sisätiloihin.

Hotelli Adlon Pariser Platz -aukion luona Brandenburgin portin vieressä. Hotelli on aikoinaan tuhoutunut kokonaan ja sittemmin uudelleenrakennettu, ja kyseessä on kuulemma hyvin tunnettu hotelli. En ollut kyllä itse koskaan kuullutkaan tästä. Mutta tämä on se hotelli, josta Michael Jackson roikutti sitä vauvaa parvekkeelta. Nyt minäkin siis tiedän, mistä hotellista on kyse. ;)

Kuva pusikosta on olennainen. Takana on alue, jolla on aikoinaan sijainnut Hitlerin bunkkeri, jossa herra päätti päivänsä. Kävelykierroksemme oppaan mukaan paikkaa ei ole merkitty mitenkään, siellä on vain parkkipaikka, mutta luin kyllä netistä, että joitakin vuosia sitten paikalle olisi tuotu pieni infotaulu. En sitten tiedä, kumpi on oikeassa. Ainakaan opas ei näyttänyt mitään infotaulua, eikä tuolla ollut mitään; kyseessä oli vain ruman peruskerrostalon sisäpiha ja parkkis. 

Berliinissä on totta kai paljon nähtävyyksiä, jotka herättävät tunteita historiansa vuoksi. Yksi tällaisista on Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki, joka koostuu 2711 eri korkuisesta betonisesta kivipaalusta kahden hehtaarin alueella. Maa on tehty hieman mäkiseksi. Eri korkuisten kivipaalujen keskellä ja epätasaisella maalla käveleminen sai aikaan labyrinttimaisen fiiliksen ja jopa lievän paniikin olon, mikä ehkä lienee tarkoituskin. "Apua miten täältä löytää pois", ajatus tuli nopeasti.

Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki.  

Osa ihmisistä ei muuten ollenkaan osannut kunnioittaa tällaista paikkaa. Yksikin perhe kiipesi paalujen päälle ja hyppeli kiveltä toiselle - niin ne lapset kuin vanhemmatkin. Joillakin vanhemmilla on kiintoisa tapa opettaa jälkikasvuaan.......... Onneksi vartija tuli nopeasti vihaisena käskemään heidät alas. Ihan oikeasti, ihmiset.

Paalujen lomassa pystyi kävelemään. Maa oli tehty lievästi mäkiseksi. 

Berliinin muurin rippeitä näkyy ripoteltuna useassa eri paikassa Berliinissä, mutta alkuperäispaikallaan olevaa muuria pääsee ihastelemaan muutamassa eri kohdassa. Me kävimme natsien kauhutekoja esittelevän Topographie des Terrors -museon vieressä olevalla muurinpätkällä sekä Friedrichshain-kaupunginosassa East Side Galleryssa, jossa on muuria jopa 1,3 kilometrin mittainen pätkä. East Side Galleryn muuri on täynnä taideteoksia ja kyseessä on kait maailman suurin ulkoilmagalleria.

Parin sadan metrin pituinen pätkä Berliinin muuria ja alla tuhoutuneiden rakennusten perustuksia ja kellaritiloja Topographie des Terrors -museon vieressä. Takana näkyvä harvinaisen ruma rakennus on natsien rakentama. Kyseessä on virastotalo, joka oli natsi-Saksan aikaan ilmailuministeriön käytössä ja nykyisin Saksan valtiovarainministeriön käytössä. Talon seinissä ja etenkin ikkunoiden pielissä on luotien jälkiä maailman sodan ajalta. Sama pätee muuten joihinkin muihinkin Berliinin rakennuksiin: luotien jälkiä on, kun niitä osaa katsoa (me emme olisi tajunneet, mutta kävelyoppaamme näytti niitä). 

Berliinin muuri, East Side Gallery.

Toinen puoli East Side Galleryn muurista.

Se ehkä kuuluisin taideteos muurissa. Tämän luona palloilikin mm. bussilaumallinen aasialaisia turisteja selfie-tikkujensa kanssa. 

Länsi- ja Itä-Berliinin välinen rajanylityspaikka, Checkpoint Charlie, kuulosti netistä luettuna mielenkiintoiselta vierailukohteelta, mutta todellisuus on vähän jotain muuta: yksi risteys, jota valloittaa lähinnä amerikkalaiset pikaruokaällötykset kuten Mäkkäri ja KFC ja sitten turistivalokuvamahdollisuus "rajavartijoiden" kanssa. Kulmauksessa on totta kai muutama museo, mutta meillä ei nyt ollut aikaa museoihin. Ne olisivat varmasti tuoneet sitä mielenkiintoa huomattavasti enemmän.

Checkpoint Charlie, idän ja lännen välinen rajanylityspaikka.

Lienee alkuperäinen kyltti...? En tiedä.

Alexanderplatz-alue oli meidän makuun liian ostoskeskuskaaos, mutta alue oli mielenkiintoinen sinänsä, että vanha ja uusi on niin radikaalisti vieri vieren: moderni shoppailukeskittymä ostareineen, kiiltävine pintoineen ja ketjuliikkeineen ja sitten siinä vieressä vanhan itä-Berliinin tunnelmaa DDR:n rakennuskantoineen. Kävimme tietenkin siinä Alexanderplatzin pahimmassa turistirysässä eli Fernsehturm-tornissa, tv-tornissa, katsomassa maisemia 203 metrin korkeudesta.

Fernsehturm-torni eli tv-torni, jossa on näköalatasanne 203 metrin korkeudessa. Me ostimme fast track -lipun ja jouduimme odottamaan noin tunnin omaa sisäänpääsyaikaamme. Jonossa tuolla ei tarvitse seistä, sillä jonotussysteemi on rakennettu siten, että turistit pääsevät kiertelemään muualle omaa aikaa odottaessaan. Fast track -lipulla oman kellonajan sai tietää heti lippua ostaessa, mutta peruslipulla aika ilmoitetaan tekstiviestitse puolta tuntia etukäteen. 

Joku voisi sanoa vanhan Itä- ja Länsi-Berliinin välisen eron näkyvän selvästi Berliinissä. En tiedä, olisinko ajatellut asiaa ollenkaan, jos en olisi lukenut siitä. Tämä kuva lännen puolen suuntaan, joskin rajaus on aika kehno havainnollistamaan mitään. 

Vanhan Itä-Berliinin puoli. Iso valtakatu on Karl-Marx-Allee, jonka varrella näkyy DDR:n ajalle tyypillisiä rakennuksia.

Ihan DDR:ssä ollaan hei. Siinä Alexanderplatzin modernin shoppailualueen nurkilla on tällainen, jota kukaan ei sitten näköjään ole jaksanut purkaa pois. 

DDR-ajoilta säilynyt maailmankello Alexanderplatzilla. Jostain syystä kello oli tunnin väärässä ajassa, sillä San Franciscon aika näytti kello viittä, vaikka oikeasti kello oli meillä kotona kuusi. 

Vanha raatihuone, Rotes Rathaus, Alexanderplatzin kupeessa.

Vanha raatihuone ja tv-torni kauempaa.

Me vietimme varmaan suurimman osan ajastamme vanhan Itä-Berliinin puolella, sillä siellä sijaitsee paljon turistinähtävyyksiä. Kävimme totta kai Länsi-Berliinin puolellakin esimerkiksi Charlottenburgin kaupunginosassa. Lontoon Harrodsin lisäksi on nyt nähty Berliinin KaDeWe-luksustavaratalo. Ei ollut kyllä ihmeellinen. Charlottenburgin pitkillä pääkaduilla ja shoppailualueella olisi ollut kiva kävellä kunnolla, mutta valitettavasti kylmyys ja sadeilma ajoi meidät pois, koska shoppailu itsessään ei kiinnostanut.

KaDeWe-luksustavaratalo. 

Berliinissä on eläintarha, ja tässä köyhän miehen eläintarhavinkki: Bikini Berlin -ostoskeskuksen kattoterassilta näkyy eläintarhan apinahäkit. Näimme punapyllypaviaaneja ja muutaman gorillan vai mitä-lie ne nyt oli. 

Charlottenburgissa sijaitseva Kaiser-Wilhelm-Gedächtnis -kirkko, jonka torni on vahingoittunut sodassa ja jäänyt korjaamatta. Ei mitään tietoa, mikä tuo rakennusviritelmä tuossa vieressä on. 

Berliinin eri kaupunginosiin olisi ollut kiva tutustua enemmän, mutta meillä oli aikaa piipahtaa vain hiukan esimerkiksi döner-kebabin synnyinsijoilla Kreuzbergin alueella ja sitten Friedrichshain-kaupunginosassa. Kreuzberg ei ollut edukseen sateisena päivänä, mutta älyttömästi siellä oli ihanan näköisiä ravintoloiden terasseja. Niin ja se döner-kebab oli todella hyvää, kuten jo kerroin, mutta maistoimme vain yhtä. Toinen perinteinen herkku, curry wurst, jäi maistamatta.

Kreuzbergin kaupunginosassa.

Friedrichshain puolestaan oli edukseen, sillä olimme siellä sunnuntaina, kun alue oli elossa kirpputoreista. Saksa on vielä sen verran jälkeenjäänyt, että kaupat ovat kiinni sunnuntaisin, mutta onneksi Berliinissä kukoistavat sunnuntaisin kirpparit. Me kävimme kahdella: RAW Tempel -alueella, joka on vähän niin sanotusti vaihtoehtoisen kulttuurin mekka ja jonka kirppis oli kyllä ihanan tosihipsteri ja sitten perinteisemmällä kirppiksellä Boxhagener Platzilla. Nämä kaksi kirpparia olivat aivan lähekkäin, ja voin suositella molempia sunnuntain viettoon. Alueella on paljon myös ravintoloita ja terasseja, ja niissä olikin sunnuntain kunniaksi menossa brunssimeiningit. Minun 90 Days Challengessani edelleen osittain roikkuva mieleni ei suostunut brunsseiluun, vaan olin vetänyt salaattia, kananmunia ja hiukan leipää hiilarin lähteenä hotellimme aamiaisella.

RAW Templen hipsterikirppis. Siistiä kamaa oli kyllä. Löytyisi kunnon kuteet Turun Dynamoon. 

Se vähän perinteisempi kirppis Boxhagener Platzilla. 

Mutta mihin ihastuinkaan eniten Berliinissä? No itä-saksalaiseen liikennevaloukkeliin tietenkin! Jo heti ensimmäisenä aamuna ja ensimmäisissä liikennevaloissa huudahdin ensirakkaudesta nähdessäni suojatien ylittäjien liikennevalon: tomera ukko hattu päässä ylittämässä tietä tehokkaan näköisenä. Myöhemmin päivällä näimme liikennevalomerkille omistettuja turistikrääsäkauppoja, ja meille selvisi, että Ampelmann eli itä-saksalainen liikennevaloukkeli on ihan juttu. Niin ihana! Lähti magneettina kotiin. Näitä liikennevaloja oli myös Länsi-Berliinin puolella levittämässä iloa.

Tomera toveri ylittämässä katua saksalaisella tehokkuudella. Tästä ukosta on todella osattu ottaa kaikki irti, sillä turistikrääsää löytyy magneeteista ja rantapyyhkeistä vauvojen potkupukuihin, kahvikuppeihin, vihkoihin ja karkkeihin. En ole varmaan siis ainoa ukkoon rakastunut. Akkaversiokin löytyy totta kai, sukupuolten välisen tasa-arvon kunniaksi. 

Visiittimme Berliinissä oli oikein onnistunut kokemus. Kannatti lentää etukäteen ennen hääjuhlia tutustumaan tähän kaupunkiin. Jetlag vaivasi turisteilua vain hiukan. Varsinkin minua väsytti joka iltapäivä aivan kamalasti. Tosin väsymykseeni saattoi vaikuttaa sekin, että nukahdin joka yö vasta puolenyön aikaan tai jälkeen ja heräsin joka aamu kuudelta (ihan ilman herätyskelloa) ja lähdin hotellin kuntosalille treenaamaan. Mieheni pärjäsi minua paljon paremmin ja nukkui yleensä jostain ilta yhdestätoista (kerran jopa kymmenestä) siihen saakka, kunnes palasin aamulla kuntosalilta takaisin huoneeseen.

Tämä postaus on muuten kirjoitettu yli 700 kilometrin automatkalla Berliinistä kohti Hohenschwangauta. Mieheni autobahnaili parastaan sillä, mitä vuokra-BMW:mme kulki (220 km/h alkoi olla sille moottorille jo vähän liikaa), ja minun amerikkalainen kännykkäliittymänikin pisti parastaan, kun sen tarjoama ilmainen, ulkomailla toimiva hitain mahdollinen nettiyhtyes pelitti niinkin hyvin, että sain hotspotin kautta netin läppäriini. Kyllä meni 8 tunnin ajomatka nopeasti!