torstai 20. elokuuta 2015

Kiitos ei lomalle ja kiitos kyllä aikaisille herätyksille

Kun on ollut liian kauan tekemättä mitään töitä, on todella mukavaa päästä vaihteeksi tekemään kunnolla jotain. Niin mukavaa, ettei sitä oikein haluaisi tehdä enää mitään muuta. Siinä, missä vielä loppu- ja ehkä vähän alkuvuodestakin ajattelin, että matkustaminen ja erilaisten paikkojen näkeminen täällä asuessa on tärkeää, nyt ajatukseni ovat siirtyneet siihen, että "oikean elämän" - pelottavasti tämä tarkoittaa minulla tällä hetkellä lähinnä töiden tekemistä - eläminen on tärkeintä ja kaikki muu täysin toissijaista.

Ajatukseni ovat keskittyneet viime aikoina niin paljon työkuvioihin, ettei millekään muulle ole jäänyt tilaa. Ei edes kesälomamatkalle. Huhti-toukokuussa ennen bodyattack-videoni tekoa suunnittelin meille kesälomareissua itärannikolle, luin ihan matkaopasta ja tein muistiinpanoja ja kaikkea. Pidin tärkeänä sitä, että pääsisimme reissuun. Sitten kävin ensimmäisessä koe-esiintymisessä ja päätin mennä bodypump-koulutukseen, ja ajatukseni alkoivat suuntautua entistä vahvemmin työkuvioihin. Aloin myös miettiä, onko mitenkään järkevää lähteä lomalle, jos tarjolla voisi olla töitä. Matkan suunnittelu jäi aika nopeasti, ja vaikka se aina silloin tällöin oli mielen päällä, en kuitenkaan tehnyt asian eteen mitään. Niin oudolta kuin se ehkä jonkun mielestä kuulostaakin, minulla ei ollut motivaatiota miettiä lomaa yhtään niin paljon kuin oli mielenkiintoa miettiä mahdollisia töitä.

Jossain vaiheessa tässä kesän aikana tein päätöksen, etten halua lähteä minnekään. Haluan pysyä kotona ja keskittyä tähän uuteen uraani niin paljon kuin mahdollista. Uskon, että tämä päätös on ollut täysin oikea. Olen päässyt töihin kolmelle eri saliketjulle, ja töitä näyttäisi riittävän tällä hetkellä enemmän kuin minulla on energiaa ja aikaa tehdä (se ei tosin tarkoita erityisen paljoa, sillä energiaa ei riitä kaikkeen ja liikenne aiheuttaa ongelmia ajankäytön suhteen).

Kun on ollut liian kauan tekemättä mitään, alkaa kaivata vahvaa paluuta arkeen. Vaikka arkeahan minä olen täällä koko ajan elänyt - sellaista kotirouvan arkea. Tarkoitan arkeen paluulla sitä, että siirtyy elämään sellaista elämää, missä ihan koska tahansa ei voikaan tehdä ihan mitä tahansa haluaa, koska pitää käydä töissä. Se on hieno tunne näin tässä vaiheessa, kun on elänyt yli vuoden siten, että oikeastaan mihin tahansa aikaan päivästä saattoi tehdä mitä mieli teki. Ja kun on ollut liian kauan tekemättä töitä, jo muutamaa tuntia viikossa voi kevyesti kutsua työnteoksi. ;)

Itse asiassa paluuta arkeen saattaa kotirouvailun jälkeen kaivata niinkin paljon, että on valmis melkein sulaan hulluuteen. Kuten esimerkiksi siihen, että lupautuu ohjaamaan jumppatunteja, joiden alkamisaika on 6:00AM ja 5:45AM. Tällaisiin minä olen nyt lupautunut, kahdesti viikossa. Ja joka toinen viikko noiden kanssa tulee vielä kolmas 5:45AM-tunti.
Viime yö oli paha, sillä en saanut nukuttua kuin parisen tuntia ja herätyskello soi klo 4:40 ja attackia piti ohjata klo 5:45. Päivällä kävin kavereiden kanssa lounaalla, pedikyyrissa ja Starbucksissa, ja tällä kertaa oli pakko saada kunnon annos sokerista kahvijuomaa, kermavaahdolla tietenkin. Sokeri auttaa pysymään hereillä. ;)
En ikimaailmassa olisi Suomessa halunnut herätä vapaaehtoisesti ennen kuutta. Joskus yritin käydä lenkillä ennen työpäivää, mutta sekin jäi muutamassa viikossa. Syytän tästä hulluudesta nyt vain sitä, että olen ollut niin pitkään tekemättä mitään. Onhan minulla ollut selvät rutiinit kotirouvailussani, mutta olen silti elänyt yli vuoden ajan elämää, jossa olen kutsunut ennen aamukahdeksan herätystä aikaiseksi. Suomessa asuessa kasilta olin jo yleensä ollut hetken töissä.

Kotirouvalle koittavat nyt siis uudet ajat. Ehkä kovatkin ajat. Saa nähdä, kuinka kauan kestää ennen kuin alan kyrsiintyä aamuherätyksiin. Tai aamuyönherätyksiä nuo pikemminkin ovat. Pahinta on ehkä se, että minulla on myös myöhäisiä iltatunteja, mitkä aiheuttavat sen, että tulen kotiin myöhään illalla ja aamuyöstä pitäisi taas herätä. Kotirouvan hulluutta siis. :D Toivon, että mieleni ja kroppani tottuvat tähän rytmiin alkushokista päästyään.

Joku ehkä nyt muuten miettii, miten tämä töiden tekeminen ja se kesälomamatka sulkevat toisensa pois. No, eiväthän ne sinänsä suljekaan, etenkään koska minun kohdallani nyt puhutaan vain alle 10 työtunnista per viikko, ainakin toistaiseksi. Mutta minun pieneen päähäni mahtuu tällä hetkellä vain yksi asia ja se on se työnteko. Mielenkiintoni ja aivokapasiteettini eivät riitä muuhun. Sitä paitsi minulla on tällä hetkellä niitä omia tunteja, ja jos en pysty ohjaamaan omaa tuntiani, olen itse vastuussa sijaisen löytämisestä ja omasta tunnistani niin kauan, kunnes joku suostuu sen sijaistamaan. Ja jos sijaista ei löydy... no, en vielä tiedä, mitä sitten tapahtuu.

Ihan täysin ilman lomaa emme kuitenkaan ole. Mieheni on kesälomalla ensi viikosta alkaen kaksi viikkoa (hänellä olisi siis ihan Suomen kesälomat eli 5 viikkoa, mikä on täkäläisessä mittakaavassa täysin ennenkuulumatonta). Nyt viikonloppuna lähdemme Portlandiin Oregoniin kavereiden kanssa. Tämänkin matkan suhteen harkitsin kauan, haluanko lähteä. Portland on kuulunut niihin paikkoihin, joissa olisi kiva käydä, mutta tuntui vain siltä, että yhdellekin sivupolulle harhautuminen on tällä hetkellä liikaa. Lopulta päätin kuitenkin lähteä. Ja oikeasti on vain hyvä, että pääsee pariksi päiväksi pois. Tiedän myös, että sitten kun pääsee lähtemään, se tuntuu hyvältä (kunhan kyseessä on vain muutama päivä). Reilun viikon kuluttua meillä on myös luvassa se kauan odotettu Yosemiten Half Domelle haikkaaminen ja kipuaminen. Siihenkin menee pari päivää.

Mutta kyllä stressaa. Minulla on nimittäin omat tunnit reissujemme aikaan, enkä toistaiseksi ole löytänyt ketään sijaistamaan niitä...

7 kommenttia:

  1. Heipähei! Kommenttini ei nyt liity suoranaisesti tämänkertaiseen tekstiisi vaan kysymykseni liittyy blogisi aiheeseen muuten. Olen blogiasi tässä jo noin vuoden seuraillut, sillä noin vuosi sitten saimme kuulla mahdollisuudesta hipsiä sinne Piilaaksoon miehen työnperässä.
    Tässä nyt alkaa olla jännät paikat käsillä sillä viimeistään lokakuussa pitäisi olla toisella puolella maailmaa, jeij! Tällä hetkellä se suurin ja viimeisin pähkäily on tuo kämpän vuokraaminen. Selailin vanhoja postauksiasi, ja mikäli käsitin oikein, vuokrasitte kämpän Suomesta käsin ennen muuttoa. Se kuulostaisi vallan herkulliselta vaihtoehdolta, olisi mukava päästä heti omaan kotiin.
    Onko sinulla mitään vinkkejä miten tuo kämpän vuokraus kannattaisi tehdä? Hinnoista olen kyllä tietoinen, huh huh :D Onko muita vinkkejä tai "varoituksia" mitä tällaiselle kohta muuttavalle voisit antaa :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Hei jee, tervetuloa Piilaaksoon! Minne suuntaan olette suuntaamassa vai onko se vielä auki...?

      Me tosiaan vuokrattiin asunto valmiiksi Suomesta käsin - oli yksi asia vähemmän stressattavana, kun tänne saapui. Meillä oli se hyvä puoli, että miehen kollega asui tässä samassa asuinkompleksissa ja osasi sanoa, että paikka ja alue on hyvä. Mun mies oli Suomesta käsin sähköpostilla yhteydessä vuokranantajafirmaan ja kaikki keskustelu hoitui s-postilla. Myös vuokrasoppari allekirjoitettiin sähköisesti Suomesta käsin.

      Vuokrafirma teki meille jonkinlaisen credit historyn tsekkauksen, mutta eihän meillä tietenkään mitään credit historya ollut, kun ei oltu USA:ssa asuttukaan, mutta ei se ollut mikään este asunnon vuokraamiselle (joillakin on kuulemma ollut ongelmia saada kämppää ilman credit historya).

      Mutta nämä pätee siis vain asuinkomplekseihin, joissa takana on isot vuokrafirmat. En tiedä mitään omakotitalojen vuokraamisesta ja yksityisistä vuokranantajista. Täällä on hirveän paljon asuinkomplekseja, joten asunnon hankkiminen sinänsä ihan täältä paikanpäältäkin on varmaan kohtalaisen helppoa, jos voi ensin asua jossain väliaikaisessa kämpässä.

      Ihmisillä on eri asioita, mitä ne priorisoi asunnon etsimisessä - aika, raha, alue ja koulu, jos on lapsia... Jos kysyt mun henkilökohtaista mielipidettä, niin se on se, että asunnon hankkimisessa kannattaa miettiä työmatkaa. Ruuhkat tiettyihin suuntiin on järkyttäviä, ja helposti autossa voi joutua istumaan tuntikausia. Mutta toki välillä ei ole mahdollisuutta asua työpaikan lähellä, esimerkiksi hintatason takia. Eli kyse on siitä, mitä itse pitää tärkeimpänä.

      Netissä on laskureita, joihin voi laittaa työpaikan osoitteen, ja haarukoida, missä suunnassa olisi hyvä asua joko työmatkan tai hintatason puolesta. Tsekkaa esim. Bay Area Teleport ja OneBayArea. Me ei olla noita koskaan tarvittu, mutta kuulemma voivat olla ihan kätevä. Asuinalueista en osaa sanoa mitään, koska en tunne niitä.

      Enpä oikein tiedä varoituksista. Avoimin mielin vaan, niin eiköhän kaikki suju. Ja kärsivällisyyttä, koska jotkut byrokratiajutut voi olla aika aikaavieviä! :D

      Poista
    2. Kiitos pitkästä ja kattavasta vastauksesta!
      Mieheni työpaikka sijaitsee Santa Clarassa joten juurikin noiden työmatkojen vuoksi asuntoa etsitään mahdollisimman läheltä. San Josen länsipuoli kävisi myös ja lähialueet. Asuntokompleksi on varmasti alkuun helpompi kuin yksityiseltä vuokraaminen ja mekin pidetään ykkösasiana työpaikan läheisyyttä. Lapsia ei ole mutta yksi asiaa hankaloittava voi olla tuo meidän koira jonka jättäminen Suomeen ei ole käynyt mielessäkään. Sen lisäksi juuri tuo credit history tulee joka paikassa vastaan, jota ei tosiaan löydy. Tosin kuvittelisi että sinne päin tulee paljon porukkaa ulkomailta töihin, joten ehkä vuokranantajat eivät sitä aina vaadi.
      Olemme tässä tosiaan kohta vuosi tästä muutosta tiedetty niin kaikkiin noihin nettisivustoihin on kyllä tullu tutustuttua :). Asuntojen hinnatkaan ei enää hirvitä! Usein löydetään netistä jokin mielettömän lupaavan näköinen taloyhtiö ja sitten Yelp -arvostelut on alle 3... Ei täältä käsin oikein osaa hahmottaa minkälaista paikan päällä on.
      Mieheni on tulossa työmatkalle syyskuun alussa ja meinasi käydä ajelemassa ympäriinsä ja hoitamassa asioita valmiiksi sen verran mitä pystyy (esim. pankkitili).
      Tähän byrokratian hitauteen ollaan tässä saatu vähän esimakua tämän viisumiprosessin muodossa, konsulaatti käynti vielä edessä... :D Onneksi viimein alkaa olla valmista. Kesä on ollut tosi surkea täällä joten lämpöä odottelen, onko siellä ollut hyvät ilmat ;)?

      Poista
    3. Me asutaan ihan Santa Claran rajalla, North San Josessa. Santa Clara nyt on tietenkin iso alue, mutta täällä päin on kyllä todella paljon näitä asuinkomplekseja - ja meidänkin kompleksiin avautui juuri uusi rakennus. Credit historyn puutteen ei pitäisi olla mikään ongelma, koska tosiaan niin paljon porukkaa tulee ulkomailta, mutta kaipa se sitten vaihtelee vuokranantajittain (monet asuinkompleksit ovat muuten samojen isojen firmojen alla). Mutta nämä asuinkompleksit ovat oikeasti mamuja täynnä, ei täällä kellään varmasti ole mitään luottohistoriaa valmiina... Jonkinlainen tulokysely ja tsekkaus meille tehtiin, mutta se oli siinä. Ns. vuokravakuus kyllä maksettiin, mutta sekin oli pieni (vain muutama satanen) ja palautettiin nopeasti.

      Yelppi-arvosteluista en tiedä, kun emme me sellaisia katselleet. Mutta vilkaisinpa äsken mielenkiinnosta meidän asuinpaikan arvostelut, ja meidän mestalla on vain 2,5 tähteä! Ja me ollaan todella tyytyväisiä! En ehkä ihan siis vain niiden perusteella valitsisi... ;) Ja mitä nyt olen kuullut muissa paikoissa asuvilta, niin kaikissa näissä komplekseissa tuntuu olevan samanlaisia ongelmia (huonot äänieristykset, leasing officen työntekijöitä ei kiinnosta asukkaiden vaikeudet, asioita jätetään hoitamatta, yhteiset tilat eivät välttämättä aina ole kovin siistit jne.).

      Jotkut kompleksit ilmoittavat erikseen olevansa "pet friendly". Esimerkiksi meidän mesta on, ja täällä on paljon koiria ja niille on pesupaikat ja joku ulkoilutusaluekin tulossa. En tiedä, pitääkö koirasta maksaa joku erillinen maksu - todennäköisesti pitää. Yksityisillä on ehkä vaikeampaa nämä asiat.

      Jos haluat enemmän yksityiskohtaista tietoa, niin voidaan sähköposteillakin. Mun s-posti on tuolla oikeassa yläkulmassa. On kiva auttaa, koska tosiaan muistan hyvin sen, miten pihalla itse oli, kun tänne tuli, ja miten kiva oli saada tukea muilta saman kokeneilta. :)

      Poista
    4. Ai niin, jos oot Facebookissa, niin kannattaa liittyä Piilaakson suomalaiset naiset -ryhmään. Sieltä saa apua kaikkeen mahdolliseen. Ja meitä suomalaisia asuu tässä Santa Claran ja North San Josen kulmilla useampiakin ja kahvitellaan tai lounastellaan aika säännöllisesti yhdessä! Eli muista ilmotella, kun saavut tänne - seuraa löytyy! :)

      Poista
    5. Mukava kuulla että noita Yelp -arvosteluja ei tarvi kovin kirjaimellisesti ottaa. Siellä oli tosiaan joka asuntokompleksin kohdalla mitä katottiin joku, tai useampikin arvostelu jossa haukuttiin taloyhtiö ihan maan tasalle :D Tuli vähän toivoton olo :)
      Ja hyvä tietää että koira ei tee vuokraamisesta mahdotonta. Ei tosiaan hetkeäkään olla mietitty että jätettäis se Suomeen vaikka varmasti lento tulee olemaan raskas.
      Kelailin aiempia postauksia ja kuvat teidän asuntokompleksista näyttää kyllä oikein mukavalta, joten eiköhän mekin hyvä löydetä. Miehen firmalla on asunto jossa luultavasti voidaan alkuun olla, jos ei etukäteen uskalleta vuokrata.
      Kiitos vaan kovasti, todella mukava tieto että on joku jolta kysyä neuvoa. Tässä on ollut välillä vähän overwhelmed olo näiden muuttoasioiden kanssa, joten on ihan mahtavaa että voi olla jutuissa jonkun kanssa joka on käynyt läpi tämän saman :) Jenkeissä kun moni asia tuntuu toimivan aika erillä tavalla... Kysyttävää mulla siis kyllä riittää ;)!

      Poista
    6. Sellaista hyvää taloyhtiötä, jossa asiat toimisi edes useinmiten, ei varmaan täällä olekaan. :D Mutta ei kannata ruveta toivottomaksi, kyllä täällä hyviä asuinpaikkoja on! Pitää vaan tottua siihen, ettei ongelmia korjailla aina mitenkään jämptisti...

      Jatketaan siis s-postin puolella...:)

      Poista