Koe-esiintyminen ja uudet haasteet

Jotkut ovat ilmeisesti olleet siinä käsityksessä, että ohjaisin jo bodyattack®-tunteja. Niin ei kuitenkaan ole. Aivan kuten ei kouluista valmistuminenkaan takaa työpaikkaa, ei Les Millsin sertifikaatin saaminen tarkoita sitä, että automaattisesti pääsisi jonnekin ohjaamaan. Vaikka Les Millsin kriteerit ovat tiukat ja sertifiointiprosessi vaatii sen videon, ei sertifikaatin saaminen kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että joku sali haluaa palkata. Minä olen kyllä ohjannut tunteja osittain, mutta ne ovat kaikki olleet mentorini tai yhden toisen attack-ohjaajan tunteja, ja oikea ohjaaja on siis koko ajan ollut paikalla.

Minä olin eilen elämäni ensimmäisessä koe-esiintymisessä. Samalla otin myös sen ensimmäisen askeleeni kohti amerikkalaiseen työelämään pääsyä. Hain 24 Hour Fitness -kuntosaliketjuun, joka on siis se paikka, jossa minä olen täällä aina käynyt. Bay Arean 24-salit järjestävät täällä ilmeisesti kohtalaisen usein koe-esiintymistilaisuuksia. Kyseessä ei siis ollut mikään yksityinen, minulle järjestetty tilaisuus, vaan kaikille halukkaille ja tarvittavan koulutuksen saaneille tarkoitettu tilaisuus. Tapahtumaan piti ilmoittautua etukäteen sähköpostilla, mutta mitään muuta ei vaadittu. Edes sitä sertifikaattia ei vaadittu nähtäväksi, vaikka se oli edellytyksenä siihen, että saa osallistua.

Les Millsin formaatteihin hakeville oli varattu tunnin koe-esiintyminen. Arvostelijana oli 24HF:n ryhmäliikunnan aluemanageri. Minkäänlaista esittäytymistä ei ollut. Manageri yksinkertaisesti kutsui ohjaajahalukkaat sisään ja siinä se. Olin varmistanut kahdelta eri ohjaajalta, tarviiko tilaisuuteen viedä jotain cv:ta tms., mutta kuulemma ei missään nimessä, koska eivät sellaiset ketään kiinnosta. En siis vienyt, eikä vienyt kukaan muukaan. Eikä minulla mitään cv:ta kyllä edes olisi ollut, eikä mitään tämän työn kannalta olennaista sisältöäkään sellaiseen.

Koe-esiintymisessä piti ohjata 5-10 minuuttia, ja manageri kuvasi esiintymisen. Kaikki me ohjaajahalukkaat olimme osallistujina toistemme vetämissä kappaleissa ja näimme siis toistemme esitykset. Tunnin aikana tehtiin kolmen eri ohjaajan vetämiä attack-kappaleita, yhden ohjaajan combattia ja kahden eri ohjaajan grittia. Täysi tunti siinä meni ja tuli muuten kunnolla hiki.

Minun valitsemani kappaleet kestivät yhteensä tasan 10 minuuttia, mutta ehdin ohjata toisen kappaleen vain puoleen väliin saakka ennen kuin manageri ilmoitti, että voin lopettaa. Ei siis mikään pitkä koe-esiintyminen. Olinkin kuullut etukäteen, että esiintyminen saattaa olla vain viitisen minuuttia. Jotenkin aika kevyin perustein tehdään päätös siitä, kuka kelpaa ja kuka ei. En tiedä, miten Suomessa haetaan jumppaohjaajiksi. Jotenkin muistelisin nähneeni Motivuksessa joskus ilmoituksia "testitunneista", joiden ymmärsin silloin olevan ohjaajiksi haluavien pitämiä tunteja, joissa joku on arvostelemassa. Mutta en sitten tiedä. Täällä ei siis ainakaan vedetä kokonaista tuntia.

Kaikkien esitysten jälkeen manageri antoi henkilökohtaisen palautteen. "Good job! We'll definitely want you on board", hän totesi ja sen jälkeen antoi hiukan rakentavaa palautetta. Minun pitää kuulemma hymyillä enemmän, haha. Olin helpottunut, että koe-esiintymiseni meni hyvin, sillä olin kyllä stressannut sitä tapani mukaan paljon. Mutta kuten olen kertonut, ohjaajien taso täällä ei ole välttämättä mikään kovin huima, joten toisaalta olin asennoitunut myös siten, että olin aika varma olevani tarpeeksi hyvä. Ainoa huoleni oli se, ettei attack-ohjaajille ole kauheasti tarvetta, sillä se vaikuttaa olevan Les Millsin formaateista epäsuosituin. Tosin varmasti sijaisille on aina tarvetta. Minun lisäkseni koe-esiintymistilaisuudessa attackia ohjaamaan haki kaksi muuta ja heidätkin molemmat hyväksyttiin.

Seuraava askel oli työhakemuksen täyttäminen netissä. Tein sen eilen. Hakemuksessa ei kysytty paljon mitään, vähän koulutus- ja työhistoriatietoja. Mennään ehkä vähän hassussa järjestyksessä, kun ensin käydään koe-esiintymässä ja saamassa hyväksyntä ja sitten vasta täytetään hakemus.

Täällä on voimassa Equal Employment Opportunity, mikä tarkoittaa yhdenvertaisuusperiaatetta eli sitä, ettei työnhakijaa saa syrjiä iän, sukupuolen, ihonvärin ja etnisyyden tai vammaisuuden perusteella. Joo, samahan on Suomessakin, mutta täällä tuo tarkoittaa käytännössä sitä, ettei työhakemukseen tai cv:hen merkitä omaa ikää, sukupuolta eikä kansalaisuutta, eikä mukaan liitetä valokuvaa. Nuohan ovat suomalaisessa cv:ssa tietoja, jotka merkitään aina ensimmäiseksi. Elleivät cv:t ole muuttuneet sitten sen ajan, kun minä sellaisia viimeksi vuosia sitten väkersin. Mutta tosiaan, kuntosalin nettihakemuksessa ei kysytty noita asioita.

Paitsi että kysyttiin ne kuitenkin, noin niin kuin tilastomielessä. Kysymyksiin vastaaminen oli kuitenkin vapaaehtoista.

Kuvakaappaus hakemuksesta.

Saa nyt nähdä, miten tämä homma etenee. Manageri pyysi lähettämään hakemuksen täytöstä saadun id-numeron hänelle, joten lähetin sen ja sain häneltä vastauksen, että hän palaa asiaan. Luottamukseni siihen, mitä amerikkalaiset lupaavat sanoillaan, on kuitenkin aika lähellä nollaa. Olen myös kuullut vähän huonoa siitä työluvasta, joka minulla on (vaikka saan sillä tehdä ihan mitä tahansa töitä), koska se on määräaikainen, joten epäilyksiä senkin takia on. Ja vaikka kuinka ketään ei saisi syrjiä kansallisuuden perusteella, onhan se nyt vähän epäilyttävää, kun jonkun kaikki koulutus- ja työkokemus on jostain paikasta, jonka osoitteessa ei ole osavaltiota. Toisaalta suurin osa 24-salin ohjaajista on mamuja, joten tuskin olen ensimmäinen kälyisellä työhakemuksella. Ja onneksi nämä ohjaustyöt nyt kuitenkin ovat sellaisia, missä vaihtuvuus on varmaan suurta, joten ehkä ei ole kauhean vaarallista, vaikka työlupani onkin määräaikainen. Eikä työhakemuksessa edes kysytty muuta kuin sitä, olenko oikeutettu vastaanottamaan töitä USA:ssa, eli mitään yksityiskohtia työluvasta ei kysytty. Tosin hakemukseen syötettiin social security number, jonka takaa varmaan löytyvät tietoni liittyen tähän elämän määräaikaisuuteen.

Vaikka tämä minun ohjaamaan pääseminen onkin nyt vielä yksi iso kysymysmerkki, olen jo menossa kohti uusia haasteita. Olisi tietenkin ehkä voinut olla fiksua keskittyä yhteen juttuun kerralla ennen kuin siirtyy seuraavaan, mutta ajattelin nyt panostaa monipuolisuuteen. Seuraava Les Millsin tapahtuma kolkuttelee siis jo ovella.

Saatoin ilmoittautua johonkin...

Eipähän tarvitse kotirouvan valitella, ettei olisi tekemistä. Tässä on nyt samaan aikaan nämä uudet kuviot ja sitten vielä opeteltavana uusi bodyattackin 89-ohjelma, joka tulee täällä ohjattavaksi tunneille heinäkuussa. Aivoni käyvät vähän ylikierroksilla, samoin kroppani. Vaikka aikaa onkin paljon, jossain menee kuitenkin raja siinä, kuinka monta tuntia päivässä jaksaa keskittyä liikuntaan. Voin sanoa, ettei monta. Ainakaan tällä kokemuksellani.

Keppijumppaa Les Millsin tahtiin? ;)

Kaiken lisäksi sen täkäläisen mittapuun mukaan vilpoisan toukokuun jälkeen tänne on nyt vihdoin rantautunut kesä ja kunnon lämpöaalto. Muut makoilkoon uima-altaalla, minä en nyt ehdi.

Tänään lämpömittari näytti tältä ulos ja sisälle. Mittariin ulos ei paistanut aurinko eli tuo on lämpötila varjossa. Minä olin tyytyväisenä sisällä. Hetki tämän jälkeen napsautin ilmastoinnin päälle, sillä sisällä alkoi olla aika ikävän tuntuista.