Ei chicagomaisen kylmä, mutta Kalifornian kylmä. Etenkin sisällä.

Mieheni ei ole enää ainoa, joka valittelee kylmyyttä täällä. Nyt minunkin on ollut välillä pakko myöntää, että kylmä on, vaikka hävettääkin moista sanoa. Koska oikeasti, Suomessa on kylmä ja Chicagossa oli kylmä ja se on vain vaatetuksesta kiinni ja ole sinä Kalifornian kliseisen auringon alla asuva hiljaa.

Minä en ollut vielä ennen Chicagon reissua ajatellut paljonkaan, että täällä olisi erityisen kylmä, ja Chicagon viimasta tänne palatessani mikään ei hetkeen tuntunut kylmältä. Itse asiassa heittäydyin silloin lentokentältä ulos ja ilmoitin, että täällä on niiiiin lämmin, onpa ihanaa. Ja oli keskiyö, eikä todellakaan paljoa yli kymmentä astetta. Mutta Chicagoon verrattuna mikään ei silloin tuntunut kylmältä.

Muutamassa päivässä tuo tunne kuitenkin katosi ja tajusin, että poissaolomme aikana Piilaakson säässä oli tapahtunut jotain. Merkit muutoksesta huomasi jo kotona sisällä, sillä asuntomme oli muuttunut igluksi. Silloin, kun maaliskuussa muutimme tänne, ajattelimme, että ehkä asunnossamme on kylmä vain siksi, ettei ympärillä asu ketään ja koska asuinrakennus on uusi. No nyt joka puolella asuu porukkaa, mutta sama kylmyys on jälleen palannut - jopa pahempana kuin se oli maaliskuussa. Ei ole siis naapureita syyttämistä, vaan ainoastaan näitä taloja.

Täällä taloihin ei tietenkään rakenneta mitään eristyksiä, koska sellaisille olisi tarvetta ehkä parin kuukauden aikana vuodessa. Seinät täkäläisissa apartment-taloissa ovat ehkä vähän pahvia paksummat. Ikkunat ovat yksinkertaiset ja niistä hohkaa läpi ulkoilma. Pattereista nämä eivät ole varmaan kuulleetkaan. Ns. rappukäytävämme ei ole sisätiloissa, vaan jokaisen nurkan takaa löytyy avonainen seinä ulos eli toisin sanoen ulko-ovemmekin läpi voi hohkata ulkoilman kylmyyttä sisälle asuntoon. Olemme siis käytännössä täysin ulkotilojen ympäröimänä, mitä nyt ylä- ja alapuolella on asuntoja.

Kun asunnostamme astuu käytävälle, yleensä meinaa jäätyä pystyyn, vaikka tämä ulkotila löytyy vasta ensimmäisen nurkan takaa. Kunnolla ulos päästessään saattaa kuitenkin huomata, että siellä on lämmin - käytävään kun ei tietenkään paista aurinko, ja varmaan rakennus myös varastoi kylmyyttä itseensä.

Meillä ei ole hyvää lämpömittaria sisällä, mutta en ole eläissäni palellut näin paljon sisätiloissa. Ja minä en ole mikään vilukissa, vaan suurimman osan ajasta valittelen kuumuutta. Meillä on Ikeasta ostetut untuvapeitot, mutta silti öisin on pakko vetää pyjaman lisäksi jalkoihin sukat ja vetää vielä päiväpeitto peiton päälle. Aamulla rakastan kokolattiamattoja enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta sitten kun matto loppuu ja on aika astua joko vessan tai keittiön paljaalle lattialle, tekisi mieli palata sänkyyn. Ihan kuin astuisi paljain jaloin jäälle, vaikka jalassa olisi sukat! Sisällä täytyy olla lähes koko ajan kietoutuneena huppariin ja silti välillä saattaa paleltaa.

Onhan meillä toki mahdollisuus lämmittää kämppää, sillä ilmastointilaite toimii myös lämmittäjänä. Mielestäni laite ei kuitenkaan tuo kylmyyteen kovinkaan hyvää ratkaisua. Sen tuoma lämpö on niin keinotekoista. Kone puhkii kuumaa ja kuivaa ilmaa ja valitettavasti asunnon pohjaratkaisun takia juuri suoraan sohvalle tai sänkyyn. En myöskään ole löytänyt sopivaa kultaista keskitietä, sillä vaikka laitteen asentaisi lämmittämään kämpäin noin 20-21 asteeseen, sohvalle ja sängylle tulee helposti lievästi lämpimän saunan oloinen fiilis. Ei siis kovin mukavaa. Yöksi laitetta ei missään nimessä voi laittaa päälle, koska en siedä sitä puhkuntaa ja lämpimän kuivan ilman tuulahdusta naamallani. Toistaiseksi emme ole vielä alkaneet lämmittää esimerkiksi makuuhuonetta ennen nukkumaanmenoa, mutta ehkä siihen pitää vielä ryhtyä, jos tilanne tästä pahenee.

Ja miksi sisällä nyt sitten yhtäkkiä on niin tajuttoman jäätävää? No tietenkin siksi, että ulkonakin on. Sää on viilentynyt viimeisen parin viikon aikana. Tai minusta ainakin tuntuu siltä, vaikka mies (ja moni muukin) on ollut jo pitkän aikaa sitä mieltä, että on aika vilpoisaa. Öisin ja aamuisin täällä on jo - anteeksi kaikki oikeasti kylmissä paikoissa asuvat - kylmä, noin 7-10 astetta. En oikeasti haluaisi kutsua tätä kylmäksi, mutta kun asuntomme on niin jäinen, että on pakko hyväksyä tuon ulkolämpötilankin olevan kylmä. Päivisin lämpötila nousee vieläkin useimmiten sinne 17-20 asteeseen. Siitäkin voi olla montaa mieltä, ovatko tuollaiset lämpötilat tähän aikaan vuodesta enää lämpimiä vai ei, mutta ei nyt mennä siihen.

Kotitalomme nurkilla kukoistaa tällainen kukkapuu. Miehen kollega oli ottanut tästä kuvan ja julkaisi sen Facessa kuvatekstillä "Finally spring in California". Minua nauratti niin paljon, että oli pakko saada oma kuva tänne. Huvittavaahan se jotenkin on, että syksy täällä on ihan kuin kevät jossain muualla, kun alkaa vihertää ja kukoistaa. 

Vaikka suurin osa tapaamisistani ihmisistä pitää säätä tällä hetkellä kylmänä, kaikki eivät ajattele niin. Porukka tuntuu elävän vähän mitä sattuu vuodenaikaa ainakin vaatetuksensa suhteen. Osa kulkee vielä sortseissa, t-paidassa ja läpsyissä. Tällaisia asuja näen joka kerta, kun käyn kaupassa, yleensä intialaisilla. Mutta sitten osa kulkee ihan sellaisissa syysvatteeissa, joita Suomessakin käytetään. Sitten näkyy noiden kahden välimuotoja. Ja muutamilla on kevyttoppatakit.

Itse en ollut takkia käyttänyt täällä sitten huhtikuun ennen kuin viime viikon lopussa, mutta olen vakaasti sitä mieltä, ettei täällä nyt enää mikään t-paitakeli ole, ei ainakaan pääsääntöisesti. Kiitospäivänä lähdin syömään villatakissa, t-paidassa ja balleriinoissa ilman sukkia. Se oli virhe, sillä olin jo kotona täysin umpijäässä, eikä ulos meneminen auttanut asiaa (välillä oikeasti ulos voisi mennä lämmittelemään). Kun kävelimme syömisen ja Black Friday -fiilistelyjen jälkeen parkkihalliin, olin täysin kylmissäni ja mieleni teki kysyä vastaantulevilta kesävaatteissa kulkevilta intialaisilta, eikö heitä oikeastikaan palele. Seuraavana päivänä joulupuistoon vedinkin sitten t-paidan päälle farkkupaidan, villatakin ja nahkatakin. Lisäksi oli kaulahuivi, ja silti vähän paleli.

Niin järjettömältä kuin se kuulostaakin ottaen huomioon sen, että tunnen oloni kotona jääkalikaksi, kävin viime viikolla vielä kerran uima-altaalla. Vaikka olin jäätyä sisällä, tiesin ulkona olevan lämmin (noin 23 astetta) ja auringossa jopa melkein kuuman. En silti ollut niin hullu, että olisin lähtenyt altaalle bikineissä. Menin sinne collegehousuissa ja topissa kuuntelemaan äänikirjaa. Jalassa oli vielä sukatkin. Nuo vaatteet olivat kyllä liioittelua, ja siellä olisi aivan hyvin pärjännyt sortseissa. Mutta sorteissa olisin ehtinyt jäätyä kävellessäni noin 50 metriä sisälle, sillä varjossa sisäpihalla ja "rappukäytävässä" on aina kylmä. En voi käsittää, miten erot voivat olla näin suuria.

Mutta onhan täällä kukoistuksesta huolimatta todella syksyistäkin. Kuva ihan kotitalomme vierestä.

Kaikki on tietenkin suhteellista ja moni asia vielä subjektiivistakin. Etenkin lämpimän ja kylmän tunteet. En haluaisi uskoa kalifornialaistuneeni sään suhteen, mutta kun löydän itseni valittamasta kylmyyttä 15 asteen lämmössä, ajaudun pakostakin reflektoimaan itseäni. Olenko unohtanut, mitä kylmyys oikeasti on? Vai olenko vain tottunut lämpimään, jota täällä kuitenkin on riittänyt siitä asti, kun tänne muutimme? Tai voiko ihminen ylipäänsä koskaan olla taustansa takia niin "tottunut kylmään", että kun yli puolen vuoden lämpimän jakson jälkeen kylmä ilma yllättää, hän ei palelisi? En ihan usko. Kyllähän Suomessakin porukka aina palelee, vaikka kylmiä kausia eletään joka hemmetin vuosi pitkän aikaa.

Ja sitten on vielä se varustekysymys... Silloin, kun Turussa oli alle 15 astetta, minä en todellakaan kulkenut ulkosalla villatakissa ja balleriinoissa ilman sukkia. Niin että valita siinä nyt sitten, kun et edes osaa pukeutua.

Täällä on muuten satanut nyt kaksi päivää melkein putkeen, ja lisää pitäisi olla vielä tulossa. Bay Area on saavuttanut vuodenaikaan nähden normaalit sademäärät ensimmäistä kertaa vuosiin näiden kahden kunnon sadepäivän vuoksi. Sade on aiheuttanut ongelmia, vaikka se muutoin onkin täällä todella toivottua. San Franciscossa on tullut reikiä katuihin sateen takia!? Sadevesi tuppaa myös vähän kerääntymään tiettyihin paikkoihin. Tänään, kun ajoin jumppaan, huomasin, että kuntosalin parkkipaikka tulvi. Nauratti ensin vähän, kun sinne oli tullut jotain mitä-lie putkimiehiä imemään sitä vettä pois joidenkin letkujen kanssa, mutta touhusta ei tuntunut tulevan yhtään mitään sen tunnnin aikana, kun seurasin heidän touhujaan ikkunasta jumpan lomassa. Ja koko ajan vain satoi lisää. Mutta ei naurattanut enää sitten, kun pois lähtiessäni tajusin, että minun pitäisi päästä ajamaan tulvalammikon ylitse pienellä autollamme, vaikka edessä ajava iso katumaasturikin tuntui hukkuvan lätäkköön puoliksi... :D Harmi etten ottanut kuvaa tuosta lammikosta. En ole koskaan nähnyt täällä niin paljon vettä kerralla.

Tämä kuva on Oaklandista, joka on yli 50 kilometrin päässä meiltä, mutta tällaisia lammikkoja näkyy ilmeisesti ympäri Bay Areaa tällä hetkellä. Ihan näin iso lätäkkö ei kyllä kuntosalin parkkiksella ollut... 

Kuva täältä.