perjantai 15. elokuuta 2014

Ensimmäinen askel kohti luottohistoriaa?

Kävimme eilen toista kertaa pankissa. Työntekijät eivät olleet nyt ihan niin maireita kuin ensimmäisellä kerralla. Ulko-ovikin piti avata itse. :D Toisaalta emme ehtineet ottaa askeltakaan sisälle ennen kuin meitä oli jo tervehtinyt kaksi työntekijää, joista toinen ehti kysyä kahdesti, voiko auttaa, ennen kuin ehdimme rekisteröimään kysymyksen ja vastaamaan.

Amerikkalainen pankki on kyllä kätevä. Aikaa ei tarvitse varata, eikä jonoja ole. Sen kuin vain kävelee sisään ihan milloin haluaa ja istuu alas. Tosin vielä kätevämpää tietenkin olisi, jos nämä asiat voisi hoitaa kotoa nettipankin kautta. Mutta eihän kone voi koskaan voittaa ihmiskontaktia.

Meidän piti mennä pankkiin social security numbereidemme takia. Minä ilmoitin pankille oman SSN:ni, koska en sitä aiemmin ole tehnyt. Mies ilmoitti oman numeronsa pankkiin heti sen saatuaan jo huhtikuun alussa paperisella lomakkeella, mutta hän ei ole nähnyt mitään credit history -tietoaan netin kautta, mikä hiukan ihmetytti. Oli siis parempi käydä varmistamassa, ettei lomake ole kadonnut postissa tai jotain. Olihan se SSN kyllä rekisteröitynyt, mutta luottohistoriatietoa ei vain vielä ollut. Virkailija vakuutti, että näissä asioissa vain kestää.

Halusimme myös nostaa toisen luottokorttimme luottorajaa. Tai siis nostaa secured credit cardimme rajaa antamalla pankille lisää rahaa vakuuttamaan meidän luottomme. Mehän emme saa tavallista luottokorttia ilman luottohistoriaa, kuten aiemmin olen kertonut, vaan meidän pitää antaa pankille vakuus luottoa varten. Luottorajan nostaminen ei jostain syystä onnistunut pankissa. Virkailija käski soittamaan luottokortin takana olevaan puhelinnumeroon. Mies soitti, ja muutaman päivän sisällä tililtämme pitäisi kadota summa vakuudeksi ja luottorajan pitäisi näin nousta.

Vaikka miehellä ei vielä luottohistoriaa nettisivujen kautta näykään, jotain on ehkä kuitenkin alkanut tapahtua nyt, kun hän on aktiivisesti käyttänyt luottokorttiaan ja maksanut tietenkin kaikki laskutkin ajoissa. Mies sai nimittäin toissapäivänä eräältä yritykseltä mainoksen Mastercardista ja tarjouksen kortin hankkimiseen. Tänään samalta yritykseltä tuli toinenkin samanlainen tarjous. Muistan lukeneeni jostain, että luottokortteja aletaan tarjota, kun luottohistoriaa alkaa kertyä. En vain muista, mistä olen näin lukenut. Tuntuu kuitenkin aika oudolta, että jokin amerikkalainen firma ihan randomisti tarjoaisi maahanmuuttajalle luottokorttia eli eivätköhän nämä mainokset ja tarjoukset liity luottohistorian alun syntymiseen.

Oikeaoppinen tapahan olisi nyt ottaa kaikki mahdolliset tarjotut luottokortit ja alkaa vingutella niitäkin aktiivisesti, jotta saisi maksimoitua luottohistoriansa kertymisen. Olen joskus miettinyt, miksi jenkkisarjoissa velkaongelmiin joutuneet tai luoton käytöstä eroon pyrkivät ihmiset leikkaavat saksilla kahti useita luottokortteja - miksi niitä kortteja on monta? Noh, nyt sekin alkaa selvitä. Jotkin asiat vain ovat niin kuin tv:ssä! :) Miehen saamassa mainoksessa muuten lukee, ettei luottokorttia saa hakea, jos jo omistaa kyseisen firman luottokortteja kaksi tai useamman...

Minä en muuten omaa luottokorttiani muista koskaan käyttää. Jotenkin mieleeni on vain iskostunut ajatus siitä, että luottokortin käyttäminen on viimeinen keino ja sitä käytetään vain, jos rahaa ei muutoin ole. Täällä asiat ovat kuitenkin ihan erilailla, ja moiset kuvitelmat pitäisi unohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti