lauantai 22. maaliskuuta 2014

Ikean nettisivut kaatuessaan: "Something seems to have gone wrong." Todellakin!

Emme ottaneet Suomesta mukaan huonekaluja, koska Sotkan lastulevyä ei kannata roudata puolen maapallon halki ja koska irtaimistoa kuljettavat kontit matkaavat ikuisuuksia. Muutimme pelkästään viiden matkalaukun kanssa eli mukana oli vain vaatteita - ja minun tapauksessani useita kenkäpareja. Asuntomme ei ole kalustettu, joten ensimmäisenä päivänä suuntasimme heti huonekaluja katsomaan. Ikeaan, luonnollisesti.

Itse asiassa jos totta puhutaan, olen elämässäni yhden kerran käynyt Ikeassa. Se oli Ruotsissa viime joulukuussa. En ole koskaan omistanut yhtäkään asiaa, joka olisi tullut Ikeasta. Nyt elämä muuttuu siis kertarysäyksellä. Ja tämä ensimmäinen Ikea-shoppailukokemukseni oli niin mielenkiintoinen kuvio, että haluan kirjoittaa sen tänne (vaikkakin näin vähän viiveellä).

Ikea vaikuttaa olevan täällä maahanmuuttajien pelastus; meno siellä oli aikamoista kulttuurien kirjoa. Eikä se mikään ihme ole, että kaikki ovat juuri Ikeassa. Kiersimme Ikean ensin lävitse ja kartoitimme valikoimaa, minkä jälkeen vaadin päästä Pottery Barniin ja Crate&Barrelliin. Noh, hinnat nähtyämme palasimme seuraavana päivänä Ikeaan. En oikein tiedä, mikä on amerikkalaisten halpishuonekalukauppa, enkä viitsinyt ottaa selvää. Näin ainakin Costcossa edullisen nojatuolin, joka oli verhoiltu ruskealla sametilla, ja se oli tarpeeksi hyvä esimerkki amerikkalaisten sisustuksesta. :D

Ikeasta löytyi ensin välttämättömät eli astioita, lattialle patjat, vuodevaatteet, sohva ja keittiönpöytä + tuolit sekä lisäksi ei-niin-välttämätön tv-taso. En tiedä, miten Ikea Suomessa toimii kotiinkuljetuksen kanssa, mutta ainakin täällä Ikea käyttää ulkopuolista kuljetuspalvelua. Tungimme kaikki kamat patjoja ja vuodevaatteita lukuunottamatta kuljetukseen. Toimitus luvattiin seuraavalle päivälle.

Kuvittelin ennen muuttoa pärjääväni pelkän patjan kanssa hyvin ilman huonekaluja pitkänkin aikaa. Täytyy silti myöntää, että kun on pari päivää joutunut syömään lattialla istuen, ihmismäisempää eloa alkaa kaivata aika paljon, vaikka kokolattiamatto onkin pehmeä...
Hiukan oli selkä kipeä näiden kykkimisten jälkeen.
Asunnossamme ei ole kännykkäkenttää (tervetuloa Piilaaksoon, it-alan multiosaamisen keskittymään!). Kuljetusfirman oli tarkoitus soittaa ennen kuin tulevat. He olivat yrittäneet soittaa heti ilmoitetun aikavälin alussa. Emme saaneet puhelua, koska tämän aikavälin ensimmäiset 5 minuuttia kännykkä oli vielä asunnossamme sisällä eikä parvekkeella, jossa kenttää hieman on. Oma vika siis, minkäs teet. Soitimme kuljetusfirmaan, josta ilmoitettiin, etteivät he tee enää mitään ja että pitää soittaa Ikeaan. Soitimme Ikeaan, josta sanottiin, että meidän pitää mennä paikan päälle maksamaan ja tilaamaan kuljetus uudelleen. Ajoimme puoli tuntia kauppaan ja homma hoidettiin. Tästä alkoi 3 päivää kestävä kierre, minkä vuoksi olemme varmaan viettäneet Ikeassa enemmän aikaa kuin missään muualla täällä.

Uuden kuljetuksen piti tulla seuraavana päivänä, mutta se ei tullut, eikä kukaan soittanut. Soitimme jälleen kuljetusfirmaan, josta käskettiin soittaa Ikeaan. Soitimme Ikeaan, josta ei osattu sanoa mitään ja lupasivat palata asiaan soittamalla takaisin. Eivät soittaneet. Yritimme soittaa Ikeaan uudelleen, mutta asia ei edennyt. Ajoimme Ikeaan paikan päälle selvittämään asiaa. Kuljetus oli kuulemma edellisenä iltana varattu liian myöhään, minkä takia se ei tullut perille, ja meille buukattiin uusi kuljetusaika seuraavalle päivälle. Lisäksi saimme kuljetusfirman numeron, josta kuljetuksen sai vielä aamulla varmistaa. Aamulla varmistimme kuljetuksen soittamalla ja he ilmoittivat tulevansa, mutta edellispäivältä tuttu sama kuvio kuitenkin toistui: kuljetus ei tullut, kukaan ei soittanut, kuljetusfirmasta ei sanottu mitään ja Ikean puhelinpalvelussa meitä siirreltiin linjalta toiselle eikä kukaan tiennyt mistään mitään. Tässä kohtaa meille myös väitettiin, ettemme olleet maksaneet kuljetusta uudelleen. Ajoimme jälleen Ikeaan ja asiaa selviteltiin. Kun amerikkalainen työntekijä Ikeassa selvittää jotain asiaa, hän soittelee erinäisiin paikkoihin eikä selitä asiakkaalle mitään. Me odotimme. Sitten meille buukattiin (taas) uusi kuljetus seuraavalle päivälle. Tässä kohtaa meille sentään palautettiin toinen maksamamme kuljetusmaksu. Missään vaiheessa kukaan ei antanut vastausta siihen kysymykseen, mikä oli mennyt vikaan.

Kolmannen uudelleenbuukkauksen aamuna soitimme (taas) kuljetusfirmaan ja varmistimme kuljetusta. Täytyy myöntää, että uskomme oli tässä vaiheessa jo lähes loppunut. Kuljetusfirmasta väitettiin, ettei heillä ole meidän puhelinnumeroa, minkä takia eivät ole voineet toimittaa kuljetusta aiemmin. Kumma juttu se, että heillä oli numero kyllä muutama päivä aikaisemmin, ja Ikean tilatessa kuljetusta aina uudelleen yhteystiedot oli toimitettu... Noh, tavarat lopulta kuitenkin saapuivat, kun numero oli puhelimessa ensin tavattu.

En tiedä, onko asioiden hoitaminen täällä oikeasti niin vaikeaa, ettei mitään voida selvittää puhelimessa, vaan paikan päälle kannattaa mennä, vai oliko tämä vain jokin Ikean puhelinpalvelun ongelma. Äärimmäisen epäkäytännöllistä kuitenkin. Odotan kauhulla sitä, jos Ikeasta pitää vielä käydä ostamassa huonekaluja, vaikka uskon kyllä, että meillä kävi nyt vain todella huono tuuri.

Tällä hetkellä meillä on siis asunnossamme sohva ja keittiönpöytä sekä tv-taso ja myös sänky. Sängyn ostimme edellispäivänä kunnon patjaliikkeestä, koska vaikeiden hartia- ja selkävaivojeni takia halusin laadukkaan patjan ja edes hieman apua myyjältä. Yritin tingata patjan hintaa, mutta myyjä ei pudottanut hintaa dollarillakaan. Olisin halunnut hieman käydä kokeilemassa hinnan pudottamista muissa liikkeissä, mutta viikko Ikean ohuilla patjoilla lattialla oli liikaa, joten sänky oli pakko saada ostettua.

Näin tyhjässä asunnossa oppii muuten arvostamaan arkielämän pieniä, mutta tärkeitä asioita: puuttuvaa avaimenperää (tämän etsiminen on mahdotonta, ei täällä ole edes niitä turistikrääsäkauppoja, joista perän saisi heti!), kahvimittaa (ruokalusikka on kyllä ajanut saman asian mainiosti), uunivuokaa ja roskiksia (keittön vakiovarusteena ei ole roskapönttöä, joten meidän roskapussit menevät nyt pitkin lattiaa)... Joitakin elintärkeitä asioita tajusimme kuitenkin pakata kotoa Suomesta mukaan: kynän, paperilehtiön, sakset, linkkarin ja mittanauhan. Suosittelen ehdottomasti kaikille ulkomaille muuttaville näitä avaimenperän lisäksi!

4 kommenttia:

  1. Voi Ikeaa! Ne ei selvästi ole vieneet pohjoismaista tehokkuutta mukanaan Atlantin taakse :DD

    Ihana lukea, Hanna, sun juttujasi! Saa oikeasti vähän realistisempaa näkökulmaa siihen maailmaan, mitä näkee vain TV-ruudulta tai valkokankaalta. Ja teidän apartment-talo-kompleksi näytti sekavammalta kuin Yo-kylä - ja se on paljon se!

    -Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jei, Elina, kiitos kommentista! :) Todellinen elämä täällä on tosiaan täysin jotain muuta kuin telkkarissa. Pyrin raportoimaan totuudenmukaisesti.

      Tää taloalue on kyllä kumman monimutkainen. Vähän on onneksi jo selvinnyt, miten kannattaa kulkea, mutta silti edelleen hämmästelen ja olen ihan pallo hukassa välillä. :D

      Poista
  2. Avainasioiden äärellä tunnut olevan:D. Täytyy laittaa muistiin tuo tarpeellisten tavaroiden lista...ja välttää Ikeaa :D Jotenkin hassua, että asioit tuossa ruotsalaisten lahjassa köyhille sisustajille siellä toisella puolella maapalloa. Toisaalta pienihän tämä pallo on, mutta toimintatavoissa ja kulttuurissa taitaa kuitenkin olla vielä jonkin verran eroja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Täytyy sanoa, että kyllä se lahja on, että Ikea on täällä avustamassa tätä köyhää sisustajaa - vaikka kuinka toimintatavat takkuaisivatkin. ;)

      Poista