lauantai 23. kesäkuuta 2018

Neljän vuoden tauon jälkeen vietimme vihdoin juhannusta

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava juhannus! Tai ainakin niillä, jotka ovat kiinnostuneita moisesta suomalaisesta pyhästä. Juhannusta tai keskikesän juhlaa ei Yhdysvalloissa tietenkään tunneta. Me emme ole mieheni kanssa kertaakaan noteeranneet juhannusta Kaliforniassa asuessamme eli neljään vuoteen. Emme kyllä Suomessakaan juhlistaneet keskikesää koskaan mitenkään erityisemmin. Juhannus on ollut minulle aina ärsyttävin suomalainen pyhä, sillä ei meillä ole ollut mökkejä tai mitään muutakaan sellaista juhannusperinnettä. Ei siis ole ihme, ettei tämän(kään) juhlan huomioiminen ole tullut mukanamme ulkomaille.

Eilen perjantaina kuitenkin keräännyimme pienellä suomalaiskaveriporukalla taloyhtiömme pihalle grillaamaan ja syömään noin niin kuin juhannuksen kunniaksi. Kaverit olivat tilanneet Amazonista mölkyn, mutta ei sitä paljoa kukaan pelannut. Minä en ole muuten koskaan elämässäni pelannut mölkkyä. Enkä pelannut eilenkään.
Mölkkyilyä. Kuvassa kaverini, en minä.
Ruoka oli sellaista kohtalaisen suomalaista kesätvistillä: grillilihaa, perunoita, jotka olivat melkein kuin uusiaperunoita, itsetehtyä saaristolaisleipää savukalapäällysteen kanssa ja erilaisia sillejä. Jälkkäriksi lettuja amerikkalaisella todella makealla maksikkahillolla. Kyllä lähti nälkä.
Ulkona oli ihana syödä, sillä tänne on rantautunut kunnon lämpöaalto (reilusti yli 30 astetta), joten illallakin oli vielä kunnolla lämmin pihalla. Täällähän monesti iltaisin auringon laskiessa tulee kunnolla viileä.
Itsetehtyä saaristolaisleipää, nam. Kaverimme olivat leiponeet. Ja huomatkaa punainen muovimuki - nuo eivät ole vain amerikkalaisten elokuvien ja tv-sarjojen rekvisiittaa, vaan ihan oikeaa todellisuutta. Muovimukit ovat jostain syystä aina punaisia.
Juhannusruokaa.
Letut maistuvat aina hyviltä, mutta etenkin ulkona tehtynä ja syötynä. Kaverimme tekivät nämäkin. Meidät on oikeasti hemmoteltu pilalle...
Juhannussaunaan ei ollut pääsyä, mutta porealtaan piti korvata sauna. Kukaan ei kyllä jaksanut mennä altaaseen, sillä lämmin ilta ja hyvää ruokaa täynnä olevat vatsat eivät houkutelleet kuumaan altaaseen. Mieheni kollega oli luvannut noin niin kuin suomalaisen juhannuksen kunniaksi kaatua kännissä ja sepalus auki uima-altaaseen, mutta sekin jäi välistä. Mietimme illan aikana, olisiko Suomessa laskettu juhannuksen hukkumistilastoihin mukaan se, jos joku meistä olisi hukkunut uima-altaaseen. Vastaus ei koskaan selviä. Hyvä niin.

Ilta oli kiva, ja tulipahan vihdoin vietettyä vähän juhannustakin pitkästä aikaa.

3 kommenttia:

  1. Hyvää Juhannusta!
    Itselläni on ollut viimeiset 15 vuotta juhannusperinne ystäväni luona ja tänä vuonna perinne katkesi, mutta jos totta puhutaan, olen tyytyväinen kun ei ollut suuria odotuksia keskikesän juhlaan. Joka vuosi on satanut ja ollut kylmä. Ruoka ja seura on aina ollut mitä parhainta, mutta odotukset ja valmistelut ovat aina vaatineet energiaa. Mutta niinhän kaikki pyhät ovat, heh.

    Anyways, ihana kuulla teidän juhannuksesta. Ruoka näytti ihan super hyvältä ja ainakin lämpöä on riittänyt! En ole itsekään ollut kova mölkyn kuluttaja, mutta Afrikassa pelattiin mölkkyä aina rannalla! Sitä jotenkin rupee kaipaamaan kotia, kun lähtee pois, joten ymmärrän halun ostaa pelin! Aina ei vaan välttämättä jaksa pelata jotain jos ruoka ja seura on hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mä en oo huomannut tätä kommenttia aiemmin. Jostain syystä en saanut sähköpostiin ilmoitusta tästä. Anteeksi!

      Mutta joo, ruoka oli tosi hyvää! Meidän kaverit on kyllä loistokokkaajia. Ikävä, että sun perinne on katkennut, mutta ei muuta kuin kohti uusia perinteitä! :)

      Mölkky Afrikassa rannalla kuulostaa kyllä tosi eksoottiselta, haha.

      Poista
    2. Joo välillä tekniikka pettää ja kommentit jää jonnekin bittiavaruuteen :) Uusia perinteitä kohti todellakin!

      Poista