Töissä yliopistoliikunnassa

Ääniongelmieni myötä luovuin alkukesästä kahdesta bodypumptunnistani. Sitten otin yhden tunnin tilalle, kun aloitin uudessa työpaikassa. Uusi työnantajani on San Jose State University ja työskentelen näin siis suomalaisittain ja tuttavallisesti yliopistoliikunnassa. Palkka ei ole hyvä eikä yliopisto tarjoa edes ilmaista parkkitilaa, mutta jotenkin minuun vetosi liikunnan ohjaaminen opiskelijoille. Ja se, että yliopisto hankki juuri lisenssin bodyattackiin ja halusin ohjaamaan attackia.

Jouduin siirtämään koe-esiintymistäni pari kertaa ääniongelmieni takia, mutta koe-esiintyminen oli kyllä jo ajat sitten, joskus keväällä. Se oli koe-esiintymisistäni kummallisin, sillä paikalla oli vain manageri, eikä hän edes suostunut teeskentelemään olemaan osallistujani. Ohjasin siis tyhjälle huoneelle pari kappaletta pumpista ja pari attackista sekä vähän bodyshredia, mikä oli kaikista omituisinta, sillä siinä kuuluu lopettaa itse liikkeiden tekeminen ja mennä coachaamaan osallistujia. Teeskentelin steppilaudan olevan osallistujani ja menin motivoimaan sitä tekemään vähän enemmän punnerruksia.

Kampusalueella. Hortoilen siellä navigaattorin kanssa.

Yliopistoliikunta erosi muista työnantajistani siinä, että he antoivat minulle heti oman tunnin. Muissa paikoissa on vain pitänyt alkaa sijaistella, ja sitten jos joku on luopunut omasta tunnistaan, on voinut hakea ohjaamaan sitä. Sain yliopistoliikunnan kesäaikatauluun attackin - 45 minuutin express-version. Mikään ei ole hullumpaa kuin 45 minuutin express-attack (7-biisistä suoraan 9-biisiin, voi auta!) - paitsi 30 minuutin attack, jollaisen olen ohjannut tasan kaksi kertaa elämässäni enkä halua ohjata ihan heti uudestaan. :D Olisin varmaan saanut oman pumppitunninkin, mutta ilmoitin, etten halua tällä hetkellä omaa pumppituntia. Kroppani ei yksinkertaisesti kestä pumppia enää yhtään enempää. Bodyshredia yliopistoliikunnalla ei ole aikataulussa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa.

Olin jo unohtanut, miten hankalaa työpaikan vastaanottaminen on tässä maassa. Yliopiston kanssa se tuntui olevan vielä hankalampaa kuin aiemmin on ollut. Kävin toukokuussa täyttämässä HR-osaston kanssa papereita. Tilaisuus kesti lähes 1,5 tuntia. HR-ihminen esitteli erinäisiä paperinivaskoja nopealla ja byrokraattisen tympeällä äänellä, enkä edes muista enää, mitä kaikkea ne sisälsivät tai mitä kaikkea olen allekirjoittanut. Paitsi sen muistan, että yliopiston työntekijänä olen lain mukaan vastuullinen ilmoittamaan, jos näen tai epäilen työssäni lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, ja jos epäonnistun ilmoittamaan tällaisesta, siitä tulee seurauksia. YMCA:lla on sama juttu. Entisenä sosiaalityöntekijänä (huh, entisenä - olenko vihdoin pääsemässä eroon siitä käsityksestä, että olen vähän vain lomailemassa sosiaalityöstä?) en tarvitsisi paperinivaskoja kertomaan minulle, miten tunnistan hyväksikäytön, mutta toisaalta ehkä on hyvä, että itsestäänselvyydetkin tulevat selväksi tässä maassa. Täällä on nimittäin ihan mielenkiintoisia käytäntöjä joskus. Olenko koskaan maininnut, että YMCA:lla me työntekijät emme esimerkiksi saa mennä vessaan, jos siellä on alaikäinen lapsi eikä muita aikuisia läsnä? Ei nyt liity kyllä hyväksikäytön tunnistamiseen sinänsä, mutta kuitenkin.

Yliopiston kampusalue on ihan kuollut kesällä. Luonnollisesti.

Mutta takaisin aiheeseen. Täytin siis 1,5 tuntia papereita. Sain tuntini kesäaikatauluun heinä- ja elokuulle. Sitten ennen kuin edes olin ohjannut ensimmäistä tuntiani, sain ilmoituksen, että minun tarvitsee mennä täyttämään kaikki paperit uudelleen. Nimittäin silloin, kun täytin ne, yliopistoliikunta oli osaston X alla. Juuri ennen kuin kesäaikataulu tuli voimaan, yliopistoliikunta siirtyi osaston Y alle. Koska osasto X ja osasto Y, molemmat yliopiston sisällä ja alla, eivät osaa täällä kommunikoida keskenään tai vaihtaa mitään tietoa, minä olin taas kuin New Hire ja paperit piti täyttää uudelleen. Äärimmäisen kätevä laitos tämä yliopisto siis. Periaatteessa kyllä ymmärrän, miksi minun piti täyttää paperit jo osaston X alla (muuten minua ei olisi saatu kesäaikatauluun), mutten kuitenkaan ymmärrä, miksei hommaa voitu hoitaa pikkaisen tehokkaammin.

Kuvio alkoi ärsyttää vielä enemmänkin: Papereiden täyttämiselle oli varattu yksi päivä ja tietty aikaväli, ja minulle oli ilmoitettu paikka, mihin voin mennä papereita täyttämään tämän aikavälin sisällä. Hortoilin kampusalueella kartan kanssa, löysin oikean rakennuksen ja täysin tyhjästä rakennuksesta (kukaan ei näköjään ole edes amerikkalaisella yliopistolla kesällä) oikean huoneen, jossa ei ollut ketään. Ei tietenkään. Rakennuksen vastaanottotiskillä kukaan ei tiennyt mistään mitään (ei tietenkään), koska vastaanottotiski oli oikeastaan ihan eri paikan tiski eikä liittynyt siihen, mitä minä olin menossa tekemään. Se HR:n tyyppi, jonka piti olla paikalla, ei vastannut puhelimeen, kun yritin soittaa. Managerini ei vastannut puhelimeen. Soitin HR-osastolle, jossa kukaan ei tiennyt mitään (ei tietenkään). Olin vihainen, sillä olin siivonnut aikataulustani aikaa mennä tähän tapaamiseen ja jättänyt kaverini lojumaan kotimme uima-altaalle siksi aikaa (ei mitenkään, että hän olisi valittanut siellä, haha). Lopulta vastaanottotiski osasi sanoa minulle, missä tämän HR-ihmisen oikea työhuone ehkä olisi ja kuin ihmeen kaupalla löysin sinne. Ja siellä tämä tyyppi tyytyväisenä oli ja sanoi, että olikin päättänyt pitää paperitilaisuuden omassa työhuoneessaan. En tiedä, oliko tästä ilmoitettu jossain ja olin vain missannut tämän uuden infon, mutta laitoin tapahtuman ehdottomasti amerikkalaisten leväperäisyyden piikkiin. Pelottavinta koko kuviossa oli se, etten oikeastaan ollut edes yllättynyt siitä, ettei homma toiminut kuten luvattu. Mikään tällainen ei enää yllätä minua tässä maassa.

Täytin melkein kaikki samat paperit uudestaan ja aloitin ohjaamaan kaksi viikkoa sitten. Kesä on hiljainen yliopistoliikunnassa, mutta minusta on hienoa, että yliopisto tarjoaa liikuntaa myös kesällä, vaikka osallistujia onkin vähän. (Ei Turun yliopisto mitään tarjonnut.) Minulla on attack myös tulevassa syysaikataulussa, silloin kokonainen 60-minuutin tunti. Rehellisesti sanottuna minulla olisi kaikkea muuta kuin aikaa ja energiaa uusiin tunteihin, mutta tässä nyt ollaan. Syyskuussa aloitan myös yhden toisen uuden 45 minuutin attack-tunnin ja cxworxin perään yhdellä kuntosalilla. Ääniongelmieni takia siis annoin pois kaksi pumppituntia, mutta otin tilalle kaksi attack-tuntia ja yhden cxworxin. Saa nähdä, miten syksy lähtee käyntiin.

Oikealla näkyvässä rakennuksessa täytin papereita ensimmäisen kerran.

Jotta paperiasiat uuden osaston Y kanssa eivät menisi liian helpoksi, toissapäivänä sain sähköpostiini tiedon siitä, ettei osastolla Y ole työhakemustani ja että minun pitää täyttää sellainen ASAP. Kyllä, työhakemus. Olen jo töissä siellä, olen jopa ohjannut tuntejani. Olen täyttänyt työhakemuksen osaston X alaisuudessa, mutta osastoa Y ei kiinnosta. Minun piti siis täyttää uusi hakemus. Ihan vain, jotta sellainen saadaan tietoihini. Tooosi järkevää.

En oikeastikaan tiedä, ovatko minun kokemukseni olleet vain jotenkin todella monimutkaisia, vai onko työelämä Amerikassa oikeastikin näin hirveän hankalaa ja paperisen turhan byrokraattista. Oli miten oli, nyt minulla on 5 työnantajaa.