perjantai 22. tammikuuta 2016

Tarinoita jumppatunneilta, osa 1

Elämäni on nyt tällä hetkellä aika hektistä ja väsynyttä, joten päätin aloittaa tällaisen lyhyiden postausten juttusarjan. Tai ainakin tehdä sarjan ensimmäisen osan; saa nähdä, milloin teen seuraavan. Ajattelin kertoa muutamia mielenkiintoisia tai hassuja juttuja, joihin olen törmännyt ohjatessani jumppatunteja. Olen varmaan joskus aikoinaan maininnut vastaavista seikoista, sillä kävinhän täällä asuessani ryhmäliikunnassa yli vuoden ajan ennen kuin aloin itse ohjata ja kiinnitin jo silloin huomioita kaikenmaailman omituisiin ilmiöihin. Mutta hyvä kertoa näin uudelleen, koska kyse ei ole selvästikään ollut vain muutamista poikkeustapauksista. Epäilen, ettei vastaaviin seikkoihin koskaan törmää Suomessa jumppatunnilla. :D En tiedä, onko kyseessä amerikkalaiset ilmiöt vai enemmänkin vain suuren alueen ja maan ilmiöt. Onhan se selvää, että kun ihmisiä riittää niin älyttömän paljon, mukaan mahtuu kaikenlaisia erilaisia toimijoita.

Tämän ensimmäisen osan tarina liittyy vaatetukseen. Yhden salin pumppitunnillani käy eräs nainen, jolla on usein jalassaan flanellihousut. Sellaiset pyjamahousut. Yöhousut ovat täällä ihan asiaankuuluva vaatetus monessa paikassa, esimerkiksi ruokakaupassa, ostarilla tai kodin lähimaastossa vähän ulkoillessa. Olen joskus nähnyt yökkäreitä myös kuntosalin puolella juoksumatoilla, mutta harvemmin jumppatunnilla.
Hyvät jumppahousut?
Tämä nainen tyytyväisenä kyykkäilee ja askelkyykkäilee flanellihousujensa kanssa pumpissa ja näyttää pärjäävän oikein hyvin. Tuollaisissa housuissa ei luulisi olevan kovinkaan hyvä jousto. Itse en pysty edes venyttelemään kunnolla pyjamahousuissa. Lisäksi luulisi, että flanelli on ikävä kangas, kun hikoilee, mutta toisaalta eiväthän kaikki hikoile niin paljon.

Oli miten oli, nämä housut ovat tämän naisen vakiovaruste. Olen nähnyt hänet myös muiden ohjaajien attackissa ja combatissa samojen housujen kanssa.

Kuten totesin, tällaiseen ei varmasti törmää Suomessa. ;) Muualla Kaliforniassa ja Yhdysvalloissa todennäköisesti törmää useinkin. Niin että ei se liikunta täällä päin maailmaa ainakaan oikeiden urheiluvaatteiden puutteesta voi olla kiinni...

10 kommenttia:

  1. Just viime viikonloppuna näin ekaa kertaa pyjamahousut salilla täällä San Diegossa. Piti ihan hieraista silmiä :D. Tyyppi oli semmonen kolmikymppinen hyvin fitin ja trendikkään olonen mies, joka veti housuissaan aika kovaa treeniä. Jäin miettimään, onko tämä joku ysikytluvun salihousujen paluun esiaste :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää mun näkemät pyjamatyypit on aina ollut naisia, mutta selvästi asuvalinta ei ole kiinni sukupuolesta. :)

      Poista
  2. Vaihtarivuonna -97-98 Michiganissa näkyi myös paljon flanellihousuja julkisilla paikoilla. Onkohan ne olleet Jenkeissä koko ajan ihan normivaatteet vai onko muoti kiertänyt täyden syklin tässä 18 vuodessa ja nyt ne on taas in? Joka tapauksessa joustamaton ja hiostava flanelli on ihan vihoviimeinen housumateriaali ja luulis nyt jenkeilläkin olevan järkeä pysyä siitä erossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta jotenkin tuntuu, että ehkä ne on vaan aina ollut normivaatteet :D Mun luotto tässä isossa maassa asuvien ihmisten muotitietoa kohtaan ei ole kovin suuri, haha... Mutta mikäs siinä, jos housut tuntuu hyvältä. En mä tuomitse :)

      Poista
  3. Mä näin yhtenä maanantaina yhden naisen bodyattackissa farkut jalassa. Se oli koko tunnin niissä.Ei musta ihan paras housuvalinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jepjep, ei tosiaan mikään nappivalinta. Sillä salilla näkee kyllä aina välillä kaikenlaista valintaa. Sieltähän tää pyjamanainenkin on. :) Mua aina joskus mietityttää, meneekö porukka niissä samoissa vaatteissa sitten takaisin muihin askareihinsa, kun näyttävät siltä, etteivät ole vaihtaneet jumppavaatteita päälle sitä jumppaa varten...

      Poista
    2. Mä just mietin, että onkohan kyseessä sama pyjamanainen, jota mäkin säännöllisesti näen. :D

      Poista
  4. Olen nähnyt erään pariskunnan pyjamahousuissa, läpökkäissä ja isoissa toppatakeissa (oli n. +8 astetta) ravintolassa. Sanoin vaimolle, että tuon näköisenä et kyllä vie minua mihinkään vaan käsket pukemaan kunnon vaatteet. :D

    Pitääkin koittaa salilla bongata flanellit. Meidän salin vakiovaruste on nuoret tytöt napapaidassa ja megapushupeissa. He eivät kyllä yleensä kuntoile vaan haahuilevat tympeän näköisinä edestakaisin ja käyvät pukkarissa ehostautumassa. Vanhalla salilla Suomessa näitä salibarbeja ei käynyt, joten olin jo unohtanut koko asiakasryhmän.

    Suomalaisilta saleilta kaipaan sitä ujoa varpaisiin ja seiniin tuijottamista sarjojen välissä. Täällä ihmiset tuijottavat häpeilemättä päin, ja sekös tämmöistä sohvaperunaa ahdistaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta mä tykkään siitä, ettei täällä tarvitse laittautua ja pukeutua sen erityisemmin, mutta rajansa kaikella. Mä en käsitä pyjamia julkisilla paikoilla.

      Salibarbit, hauska termi! Täälläkin riittää etenkin kesäisin sitä porukkaa, jolla on tavalliset rintsikat, yleensä just push-upit, ja avonainen toppi. Ja täysmeikki totta kai. Pitäähän sitä nyt edukseen olla jumpatessakin.

      Mä käyn harvemmin salin puolella, mutta tuntuu, että jumppatunneilla ei paljon kyylitä. Tai ainakaan kukaan ei katso pahasti, vaikka siellä tekisi mitä tahansa. Koska sitähän täällä tehdään - ihan mitä huvittaa. :D

      Poista