torstai 29. tammikuuta 2015

Meininki Montréalissa

Minulla heittää nykyään ilmeisesti jotenkin päässä, koska kaikki ottamani valokuvat ovat vinossa samalla tavalla. Mutta minä en muokkaa kuviani millään tavalla paitsi pienentämällä, joten kääntäkää tekin päätänne. :)
Montréal St-Laurent -joessa olevalta saarelta kuvattuna.
Kanada kuuluu niihin maihin, joihin voi lähes vain kävellä sisään suomalaisen passin kanssa. Kun on viime aikoina lennellyt Yhdysvaltojen sisäisillä lennoilla, passin mukaan ottaminen piti ihan erikseen muistaa ja monta kertaa varmistaa; USA:n sisäisillä lennoilla ajokortti kun käy virallisesta henkkarista, enkä ole passiani aina kannellut mukana. Koska lentokentälle turvatarkastuksen läpi terminaaliin ja portille saakka Amerikan päässä pääsi ilman passia, passit piti käydä näyttämässä portilla ennen boardingia erilliselle työntekijälle. Portilla kuulutettiin, että jokaisen kv-lennolle menijän on käytävä näyttämässä passi ennen kuin saa mennä boarding-jonoon. Lippuunsa sai sitten "docs ok" -leiman, joka piti vilauttaa, jotta pääsi koneeseen sisälle. Jostain syystä tämä tehtiin sekä San Franciscon kentällä että vaihtokentällä Charlottessa. (Edit: Kuten Anonyymin kommentista näkee, en välttämättä ole täysin turvallisella pohjalla matkustaessani ulkomaalaisena USA:n sisäisillä lennoilla pelkän ajokortin turvin. Mutta hyvin olen pärjännyt.)
Montréal - kirkkojen luvattu kaupunki.
Kanadan rajatarkastus oli naurettavan helppo, jos vertaa Yhdysvaltojen vastaavaan. Rajaviranomainen kysyi, onko kyseessä työ- vai lomamatka, missä mieheni työskentelee, kuka hänen asiakkaansa Kanadassa on ja olemmeko olleet Kanadassa aikaisemmin. Lisäksi minulta kysyttiin, olenko tällä hetkellä töissä. Sitten vielä varmistettiin, ettemme ole matkailleet ebola-maissa. Ja se siinä. Ei mitään ongelmia. Naapurissamme asuva tuttavapariskunta oli käynyt Kanadassa, ja he kertoivat kuulleensa etukäteen, etteivät Kanadan rajaviranomaiset tykkää siitä, jos Yhdysvalloista tullaan tekemään töitä Kanadaan. Heitä oli neuvottu (en tiedä, kuka tällaisia neuvoja on antanut) sanomaan, että ovat tulossa lomalle. He olivat matkustaneet Ottawaan, toimineet neuvojen mukaisesti ja jääneet sitten rajalla jostain syystä pienestä valheestaan kiinni (ilmeisesti lomamatka Ottawaan oli niin kaukaa haettu valhe, ettei sitä kukaan uskonut :D). Rajaviranomainen oli vain todennut, että kyllä Kanadaan työmatkalle voi tulla, mutta valehdella ei saa.
Erään kadun varrella on hirvitaidetta useissa eri väreissä. Kuvasin tietenkin Suomi-värityksen.
Meillä on nyt neljä päivää Montréalissa takana. Olo täällä on kuin Euroopassa olisi, vaikken voi sanoa nähneeni kovinkaan montaa eurooppalaista suurkaupunkia. Montréal vaikuttaa hyvin eurooppalaisen oloiselta kaupungilta monien seikkojen takia: ihmiset liikkuvat paljon kävellen ja pyörällä (myös näin talvella ja sankassa lumipyryssä), välimatkat ovat kohtalaisen lyhyitä kaupungin ydinalueilla ainakin näin himokävelijän näkökulmasta, katujen varsilla on paljon ravintoloita ja kahviloita ja kaupungista löytyy vanhoja rakennuksia ja kirkkoja sekä kunnon shoppailukatuja ja pikkukauppoja muutoinkin kuin pelkästään isoissa kauppakeskuksissa. Kuitenkin myös amerikkalaisia viboja tulee siitä, että downtownissa on korkeita "peilipintaisia" rakennuksia, joita täällä kutsutaan ihan pilvenpiirtäjiksi.
Pyöräily toimii talvellakin. Helpompi pyörä on lumikasasta kaivaa kuin auto...
Koska en ole vuosiin matkustanut minnekään kaupunkiin, jossa pääasiallinen kieli ei olisi englanti, olo Montréalissa on vähän eksoottista. Esimerkiksi englannin kielinen mainos tai juliste on niin arkipäivää ja jopa itsestäänselvää minulle, että minua jaksoi muutamiakin kertoja hämmästyttää se, kun en ymmärräkään näkemiäni tekstejä. Suurin osa kylteistä, mainoksista ja muista on vain ranskaksi. Välllä pienellä präntillä on englantia, mutta ei aina sitäkään. Kadulla kuulee englantia, mutta pääasiassa ihmiset puhuvat ranskaa. Palvelua saa englanniksi hyvin.

Olen joskus opiskellut muutamien kurssien verran ranskaa yläasteella ja hiukan myös lukion ykkösvuonna. En kuitenkaan osaa enää edes alkeita. Osaisin kyllä sanoa ranskaksi, etten puhu ranskaa ja kysyä, puhuuko vastapuoli englantia, mutta jostain syystä en kertaakaan ole saanut suutani auki sanomaan ranskaksi noita asioita. Suusta tulee vain englantia, vaikka senkin puhumiselle minulla on täällä pieni kynnys, koska jotenkin vain tuntuu siltä, että katsotaan vähän pahalla, jos ei puhu ranskaa. Kuvittelen varmaan, mutta silti.
Nykytaiteen museon vieressä olevat hienot taideteokset. Pyörivät väritolpat ja paistava aurinko luovat hienoja liikkuvia kuvioita lumeen. 
Siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi vieraillut kunnolla muualla kuin amerikkalaisissa kaupungeissa, joten oli kivaa päästä kaupunkiin, josta löytyy katukuvasta vanhoja rakennuksia. Montréalin vanhakaupunki on suosittu turistikeskittymä, ja siellä vanhoista rakennuksista saa melkein jopa yliannostuksen. Minulle tuli alueesta hyvin vahvasti mieleen joku Barcelona, joka kuuluu niihin harvoihin isoihin Euroopan kaupunkeihin, joissa olen käynyt.
Vanhankaupungin Place d'Armes. Taustalla oleva pylvästalo on kaupungin vanhin pankki ja edelleen toiminnassa.  
Toisella puolella tätä aukiota on Basilique Notre-Dame. Sisään maksoi 5CAD (vajaa 4 neuroa). Oli ihan hieno.
En tiedä, miksi kirkon pitää ilmoittaa ovellaan olevansa suosittu TripAdvisorissa.
Tuota Place d'Armes -aukiota vierustavat myös punainen New York Life Insurance Building, joka on Montréalin vanhin pilvenpiirtäjä, ja jokin Aldred Building, joka on yritetty rakentaa Empire State Buildingia matkimalla.
Vanha oikeustalo. 
Vanhojen rakennusten lisäksi Montréalissa on paljon kirkkoja ja nimenomaan vanhoja kirkkoja. Tuntuu, että melkein joka kulman takana on jonkinlainen kirkko. Kävin turistibussikierroksella, jonka oppaan mukaan kaupungista löytyy 280 kirkkoa. En löytänyt nopean googletuksen avulla mitään muuta lähdettä tähän tietoon. Minä en ole mikään kirkkoihminen, mutta kävin parissa kirkossa sisällä katsomassa.
Cathédrale Marie-Reine-du-Monde. Takana hieno korkea talo jännällä ristikuviolla, mutta en valitettavasti nyt tiedä, mikä rakennus tuo on. 
Kontrasti vanhojen kirkkojen ja downtownin korkeiden ja kiiltävien rakennusten välillä on hieno.
Vanhaa ja uudempaa vierivieren.
Montréalista löytyy kunnon shoppailukeskittymä downtownista. Kaupat eivät minua jaksa kiinnostaa, eivätkä kanadalaiset hinnat edes kilpaile kotihintojen kanssa, mutta arvostan tällaisia alueita silti, koska moisista kauppakaduista voi vain haaveilla niiden jenkkikaupunkien downtowneissa, joissa olen käynyt (poikkeuksena SF, joka tosin ei ole millään mittapuulla erityisen amerikkalainen). Montréalista löytyy myös muita alueita ja katuja, jotka ovat täynnä persoonallisia pikkuliikkeitä ja kauppoja. Ja niitä ravintoloita. Ja kahviloita. Ai että. Miksi en ole aikoinani matkustanut enempää Euroopassa? Siellä olisi varmasti juuri tällaista.
Downtownista selkeästi erillään olevan Plateau Mont-Royal -alueen pääkatu St-Laurent. Vaikka autoja riitti, niin kyllä oli kävelijöitäkin kylmästä illasta huolimatta. Voin vain kuvitella, minkälaista meno on kesällä. 
Quartier Latin -alue, jonka pääkatu St. Denis on täynnä jänniä ravintoloita ja boheemia elämää. Paitsi että näin tammikuussa siellä ei ollut mitään. Kortteli toiseen suuntaan yhden yliopiston läheisyydessä ja suuren kirjaston edessä törmäsin kyllä huumekauppaan.
Kaupungin ilmeisesti toiseksi suurin teatteri, St-Denis -teatteri, samaisella kadulla.
Sanomattakin selvää, ettei Montréal ole ihan edukseen tähän aikaan vuodesta. Luminen maisema on toki omalla tavallaan hieno, mutta lehdettömät puut ja ihmisvilinän puute tekevät monesta paikasta aution ja karun oloisen. Toisaalta minä kyllä inhoan turistiryysistä ja alueita, joiden alkuperää ja kauneutta ei enää näe kaiken kaaoksen alta, joten sinänsä tämä ajankohta on hyvä ajankohta minkä tahansa paikan vierailuun. Esimerkiksi Montréalin vanhakaupunki kuuluisi varmasti niihin alueisiin, joita inhoaisin turistisesonkiaikaan. Mutta toisaalta täytyy myöntää, etten nyt kauheasti tammikuun meiningistäkään pidä, sillä missään ei oikein ole ketään. Aukiot ovat lumen peitossa ja kaikki kävelijät selkeästi menossa päämäärätietoisesti jonnekin. Toisaalta ihmisiä kävelee täällä lumisateessakin enemmän kuin San Josessa koskaan. ;)
Tämä vanhankaupungin aukio olisi varmaan kesällä täynnä elämää ja vilinää. Taustalla historiallinen Hôtel de Ville eli City Hall. 
Vanhankaupungin pääkatu näytti keskipäivällä tällaiselta. Turistikrääsäkaupat olivat kaikki auki, vaikken kyllä tajua, kuka niissä muka nyt käy. Toisaalta viimeinen niitti talviturismille olisi varmaan se, jos kaupat olisivat kiinni...
Minä olen vain kävellyt ympäriinsä tuntitolkulla sillä aikaa, kun mies on ollut töissä. Ihanaa kun ei tarvitse autoa eikä edes sitä julkista liikennettä (joka täällä on vissiin busseineen ja metroineen toimiva). Välimatkat kartassa näyttivät aluksi hämmentävän pitkiltä, mutta olivatkin todellisuudessa todella lyhyitä muutamien kilometrien pinkaisuja. Sään puolesta oli ekoina päivinä ihan mahdollista kävellä, kun asu oli kunnolla talvinen. Täällä oli alussa vähän -10 asteen molemmin puolin, mikä aiheutti lähinnä kylmyyttä vain poskiin ja varpaisiini sukkahousuista, sukista ja lämpösukista huolimatta. (Kaliforniasta ostetut nahkasaappaat pitävät varpaat lähes yhtä lämpimänä kuin flipflopit ja vaikuttavat tuhoutuvan muutaman päivän sisällä tässä ilmastossa.) Tänään lauantaina oli kuitenkin -20 astetta ja "feels like -28". Mieskin olisi tänään päässyt kiertämään kaupunkia, mutta ei ulkona voinut kauheasti pitkään kävellä, koska miehellä ei ole edes niin hyviä varusteita kuin minulla.
Autio Dorchester Square talvisessa edustuskunnossa. 
Kävimme kuitenkin tänään tsekkaamassa Montréalissa olevat lumifestarit. Kyseessä on Fête des Neiges -tapahtuma, joka on suunnattu lapsille. Piti kuitenkin käydä katsomassa, ihan jo sen takia, että tapahtuma on Jean-Drapeau -puistossa. Tämä puisto sijaitsee St-Laurent -joessa olevalla Ste-Hélène -saarella. Saari oli kovin luminen ja vielä kylmempi kuin rannikko.
St-Laurent -joki ja saarelle kulkeva silta rannikon puolelta kuvattuna.
Biosphère-luontokeskus saarella.
Lumifestareilla ei ollut meille yhtään mitään annettavaa, mutta näimme sentään mielenkiintoista jään veistämistä. Festareiden takia saaressa oleva maailmanpyörä oli auki ja olisin halunnut ajelulle, mutta siihen ei ollut tarjolla yksittäislippuja. Yhteislippu pyörään ja mäenlaskuun oli 15CAD, joten jäi ostamatta. Mies oli helpottunut - hänen mielestään -20 astetta ei ole sovelias ilma maailmanpyöräilyyn.
Moottorisaha heilui.
Muutamien minuuttien kuluttua teos oli valmis. Jänis siinä tuli.
Montréalissa muuten osataan ottaa kaikki irti talvesta tapahtumien suhteen. Lumifestareiden lisäksi täällä on tällä hetkellä Igloofest-festarit, jossa soitetaan teknomusiikkia - käsittääkseni ulkona ja tietenkin myöhään illalla ja yöllä. Kävelin alueen ohi, ja siellä oli sellaisia Suomen kesäfestareilta tutun näköisiä kojuja nätisti ulkona. Kanadalaiset bilettävät siis pihalla myös talvella.

Vaikka Montréal vaikuttaa enemmän eurooppalaiselta kuin yhdysvaltalaiselta kaupungilta (jos nyt tällaisia vertailuja kannattaa tehdä, kun kyseessä ei ole eurooppalainen eikä yhdysvaltalainen kaupunki), väistämättä kuitenkin tutkailen ympäristöäni vertaamalla kaikkea nykyiseen kotipaikkaani. Täällä näkee sitä, minkä puutteeseen Piilaaksossa olen kiinnittänyt huomiota: ihmisiä silmälaseissa - paljon naisia hipsterisilmälaseissa -  ja ihmisiä polttamassa tupakkaa. Olen aivan järkyttynyt siitä, miten paljon ihmiset vetelehtivät täällä ulko-ovien suilla vetämässä röökiä. Tätä se Kaliforniassa asuminen näköjään teettää. Silmälaseihin kiinnitin huomiota Chicagossakin, koska niitä näkyi siellä paljon. Piilaaksossa laseja harvoin näkee, joten nyt olen alkanut kiinnittää huomiota tällaiseenkin asiaan. Hassua.
Kaikista kaupungeista tuntuu löytyvän Chinatown, myös Montréalista.
Chinatownin kortteli. Tuolla oli lähinnä ravintoloita. Todella pieni alue, mutta hyvää ruokaa. 
Montréal on muuten useamman yliopiston kaupunki. Kaupunkikuvassa näkyy siis paljon opiskelijoita. Lähes kaikki näkemäni opiskelijat kulkevat reppu selässä. Turussa reppu ei ollut kovin suosittu laukku opiskelijoiden keskuudessa, joten kiinnitin heti huomiota tähän reppuasiaan. Hotellimme sijaitsee aivan McGill-yliopiston kampuksen vieressä. Ensimmäisenä aamuna kävin kävelemässä kampuksella, ja kun minulta löytyy omasta takaa hipsterisilmälasit ja selästä reppu, menin melkein täydestä montréalilaisesta opiskelijasta. Jos ei oteta lukuun ihmettelevää katsettani ja vähän eksyneen oloista olemustani, haha.
McGill-yliopiston kampusaluetta.
Näkymä downtowniin kampusalueelta.
Kotitaloja kampusalueen läheisyydessä. Asuukohan noissa opiskelijoita?
Yhden valituksen aiheen olen Montréalista tähän mennessä löytänyt: täällä on kallista. Vaikka Piilaakson hinnat ovat ilmeisesti korkeita amerikkalaisella tasolla, ovat ne kuitenkin halvempia kuin mihin Suomessa tai Euroopassa on tottunut, esimerkiksi ravintoloissa. Ehkä sen takia tuntuukin siltä, että Montréalissa rafloissa syöminen on hävyttömän kallista (esimerkiksi limsa ja pitsamainen flat bread kasviksilla maksoi veroineen (ilman tippiä) 20CAD eli noin 15USD eli noin 13 euroa. Suomessa tuohon hintaan ei vastaavaa saisi, mutta minusta kallista). Montréalin kalliutta kuvastavat myös miehen saamat päivärahat: hän saa tästä reissusta päivärahaa 98USD/pvä, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa kalliisiin New Yorkiin ja San Franciscoon vastaava summa on 71USD.
Montréalista löytyy myös Olympia-stadion. Suomenkin lippu pääsi vahingossa kuvaan.
Ensimmäisen päivän aikana täällä minulle kävi muuten sama kuin Chicagossa: kurkkuni tuli iltaan mennessä kipeäksi. Ihmettelin hetken, miksi kurkkuni reagoi sekä Chicagossa että Montréalissa mutta ei Suomessa, jossa sielläkin oli kylmää - kunnes tajusin, että Turussa en kävellyt tunteja ja kilometrejä putkeen ulkoilmassa.
Hienoa katutaidetta.
Ja sitä riittää. 
Tässä olisi vielä torstaihin asti aikaa tutkailla Montréalia, tosin huomenna vuokraamme auton ja teemme pienen retken. Ties mitä tästä kaupungista vielä löytyy.

2 kommenttia:

  1. Minä olen ymmärtänyt niin, että USAssa asuvan, ja maassa matkailevan ulkomaalaisen, pitää aina pitää passia mukana, josta näkee henkilöllisyyden, ja myös maassa asumiseen oikeuttavan viisumin. Samoin pitää Green card olla myös aina mukana, passin lisäksi. Minulla on aina Green card ja passi mukana, kun matkustan maan sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, oon vähän joskus kuullut samaa... Ja kun viisumi ei ole minkään arvoinen ilman miehen työlupapaperia, pitäisi sitäkin kallisarvoista asiakirjaa kantaa koko ajan mukana. Eipä olla kanneltu, paitsi ekoilla sisäisillä lennoilla. Ekoilla kerroilla pidin myös sitä passia mukana varmuuden vuoksi, mutta ajokortti riitti. Vielä ei oo kertaakaan kysytty muuta.

      Poista