lauantai 13. syyskuuta 2014

Jälleen kotona!

Jotkut sanovat, että pitkän loman jälkeen kotiin palattua hommat tuntuvat vähän vaikeilta: rutiinit, tavat ja tavaroiden paikat voivat olla hiukan hakusessa. Itse en ole ennen pahemmin huomannut vaikeuksia rutiineihin palaamisessa, paitsi töiden osalta. Kotona käteni on aina löytänyt erinäisten purnukoiden ja astioiden oikeat paikat saman tien, enkä myöskään ole koskaan unohtanut esimerkiksi sitä, mitä normaalisti syön aamupalaksi. Ainoastaan talviloman lämmöstä kylmään Turkuun palatessani jouduin kerran aamulla miettimään, miten suomalaiseen talveen pukeudutaan.
Big Islandin tulivuoria kuvattuna lentokoneen ikkunasta: edessä Mauna Kea ja takana Mauna Loa.
Tällä kertaa kotiin palaaminen pitkän loman jälkeen tuntui hiukan erilaiselta. Ensinnäkin termi "koti" tuntui paikka paikoin sumealta. Olen aina kahden viikon lomien aikana ikävöinyt välillä hieman kotia, niin nytkin. Huomasin kuitenkin ajattelevani Turun kotiani - siis kotia, jota minulla ei enää ole. Näin itseni vanhan kotini vessassa ennen kuin tajusin, että nyt on jotain pahasti pielessä. Kerran sain itseni kiinni miettimästä Turun katuja. Myös mies kertoi miettineensä kotimatkaa ja ajatelleensa heti automaattisesti sitä tuttua yli 20 tunnin matkustusta ennen kuin tajusi, että nythän riittääkin vain vajaa 5 tunnin pieni pyrähdys suoraan kotikaupungin lentokentälle.

Toiseksi rutiinit ovat todellakin tällä kertaa kotiin palatessa hiukan hukassa. Olin hieman hämmentynyt vessastamme. Tältäkö meidän vessa näyttää? Kääntelin myös suihkun hanaa koko ajan väärään suuntaan eilen illalla. Aamullakin tuntui hiukan hassulta keittiössä. En nyt mitenkään voi väittää, ettenkö muistaisi, miten hommat toimivat. Mutta jotenkin vain tuntui oudolta.
Oahu-saaren rannikkoa lentokoneesta kuvattuna. Rakastuin noihin meren erilaisiin väreihin! Meri nyt vain on yksi maailman parhaimmista asioista. :)
Minulle tämä oli ensimmäisen kerta, kun palaan tähän kotiin pitkän reissun jälkeen. En tiedä, kuvastavatko ajatukseni ja tuntemukseni sitä, etten ole aivan täysin kotiutunut vai sitä, että minulla on ikävä vanhaa kotiani Turussa vai mitä... Mielenkiintoinen kokemus tämä kotiinpaluu kuitenkin on. En tiennyt, että voisin edelleen vahingossa ajatella kotini olevan Suomessa ja Turussa! Tietoisesti en koe, ettenkö olisi kotiutunut tänne tai että ikävöisin vanhaa kotiani erityisen paljon. Mutta ehkä pienikin ikävän tunne riittää sekoittamaan mielen?

Saavuimme kotiin eilen illalla eli perjantaina myöhään. Loma oli erittäin onnistunut ja loistava! Näimme niin paljon kaikenlaista, ettemme oikein enää muistakaan kaikkea. Yritin tehdä reissun aikana jonkinlaisia muistiinpanoja, mutta loppua kohden kirjoittaminen vähän jäi. Valokuvia on aivan järkyttävä määrä. Tosin suurin osa niistä on varmasti aika turhanpäiväisiä niin kuin usein nykyään näiden digikameroiden ja muiden kanssa käy. ;)
Viimeinen kuva Havaijista: Honolulu lentokoneesta.
Havaiji ainakin Big Island -saaren osalta oli juuri niin monipuolinen kuin etukäteen olin selvittänyt. Missään biitsillä emme maanneet (vaikka uimassa kävimme totta kai useita kertoja), vaan tutkimme saarta läpikotaisin. Voisin tehdä varmaan ainakin 30 postausta matkasta ja hukuttaa blogini niihin turhanpäiväisiin kuviin! Tämä nyt ei kuitenkaan ole mikään matkablogi, niin ehkä vähän rajoitan. :D Luvassa on kuitenkin reportaaseja ja niitä kuviakin heti, kun saan itseni organisoitua!

10 kommenttia:

  1. Olisi kiva nahda kuvia reissustanne. Olemme asuneet USA:ssa jo kauan ja jonkin verran on matkusteltu, mutta kaikista kohteista taalla pidimme eniten juuri Big Islandin matkasta. En usko, etta missaan USA:ssa olen pystynyt rentoutumaan samalla tavalla kuin siella - Kona kahvi, ranta, snorkkelointi (sp?), luonto, ruoka - musta heikkaranta, jne....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Big Islandilla oli kyllä sellainen hauskan rento ja letkeä meininki, mitä ei varmasti monesta osavaltiosta löydy. :) Ja lupaan laittaa kuvia!

      Poista
  2. Eikös se ole onnistuneen loman merkki, että on kotiin palatessa vähän hukassa, miettii monta cup:ia siihen aamupuuroon pitikään laittaa vettä jne. ? :D. Ja uskon että oot väsynytkin, olihan teillä aikamoinen aktiiviloma! Mulla muuten ekalla kerralla tänne palatessa pidemmältä lomalta oli samat Suomi-kaipuufiilikset, mutta nyt viimeisillä kerroilla olen kyllä palannut ihan tyytyväisenä Kalifornian kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sitä voisi kuvitella, että nuo unohdukset ovat onnistuneen loman merkki. Mutta itse en ole koskaan kauheasti noita ennen kokenut ja silti mulla on aina ollut todella onnistuneita ja rentouttavia lomia! :) Yksilöllistä siis, tietenkin.

      Täytyy kyllä sanoa, että kivahan tänne Kaliforniaan oli palata, vaikka pieni Suomi-ikävä olisikin. Aurinko paistaa ja on lämmintä ja silleen. ;)

      Poista
  3. Mulle on monesti käynyt samoin, kotiin USA:an palatessa huonejärjestys tuntui oudolta tai uudelta. Sen sijaan 4 vuotta sitten jättämäni Tampereen-koti väikkyi mielessä, ja muistan edelleen mitä missäkin keittokomeron kaapissa pidin. Vaikka itse palasin aina Suomesta. Ja nyt puoli vuotta uudessa kodissa ja tuntuu kuin olisin ollut täällä aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot selkeästi löytänyt nyt hyvän kodin! :) Mä jo odotan, mitä tuntemuksia mahtaa herättää se, kun palaa tänne ensimmäistä kertaa Suomesta...

      Poista
  4. Löysin jonkun kulman kautta blogiisi ja tämä kirjoitus kolahti :) Juuri tuon paluuhämmennyksen vuoksi siirsin nimittäin juuri ensimmäistä lomamatkaa uudesta kodista muille maille. Minulle tuo hämmennys on nimittäin aika tuttu tunne monen kansainvälisen muuton ja sopeutumisen jäljiltä. Todelliseen sopeutumiseen uuteen maahan menee monesti lopulta parisen vuotta ja vaikka päällisin puolin jo paljon aiemmin tuntuu hyvältä, alitajunta ei aina ole ihan yhtä pitkällä. Siksi kotona ei tunnukaan mukavan irtioton jälkeen ihan kodilta vaan jotenkin vähän vieraalta. Tai se on siis oma kokemukseni.

    Me muutettiin uuteen maahan elokuun alussa ja jo parin kuukauden päästä muutosta oli ensimmäinen lyhyt lomareissu suunnitteilla. Eilen kuitenkin tajusin, että se on liian varhain. Ensin pitää saada elämä sillä tavalla järjestykseen ettei kivan loman jälkeen täydy tehdä kaikkea asettumis- ja sopeutumistyötä taas uudestaan! Teillä ei varmasti ole ihan sama tilanne mutta siis omia mietteitäni tässä kertailen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja tervetuloa blogiin! Ja kiitos kommentista! :) On aina kiva kuulla muidenkin ulkosuomalaisten ajatuksia ja oloja.

      Hämmennys on kyllä hyvä sana kuvaamaan tätä oloa. Tässä tosiaan alkaa tuntua siltä, että alitajunnassa on aivan jotain muuta liikkeellä kuin mielessä päällimmäisenä. Onhan 6 kuukautta (mitä me nyt ollaan täällä asuttu) oikeasti aivan todella lyhyt aika! Oon ennenkin kuullut tuon, että 2 vuotta menisi sopeutumiseen. Hurja ajatus, koska meidän ainakin olisi tarkoitus muuttaa kahden vuoden jälkeen jo takaisinkin!

      Poista
  5. Mä olen huomannut, että en ole aina ihan varma minne kaipaan. Toisaalta kaipaan meidän taloa Suomessa (jossa tosin on asuttaneet vuokralaiset) ja toisaalta kaipaan Chicagon kotiin (se oli i-ha-na). Ja silti koti on nyt Dallasissa. Toisinaan vähän hämmentävää. Itsellä sen (ja tämän) hetkisen kodin tuntemisen kodiksi on todennäköisesti suurelta osin vaikuttanut se, että meillä tuli Suomesta kontissa osa tavaroista mukana.

    Itsellä nyt sen reilun kahden vuoden aikana on koti tuntunut useimmiten kodilta. Ehkä siihen on vaikuttanut se, että olen Suomessa asuessa muuttanut aika monesti ja asunut neljällä eri paikkakunnalla (jos sitä koti-kotikuntaa ei oteta huomioon). Tai sitten ei, mene ja tiedä... :) Mutta mielenkiintoista miten se mieli toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan kyllä olennainen ja iso juttu, jos on tuonut irtaimistoa Suomesta tänne. Uusien huonekalujen keskellä asuminen on kuitenkin aika hassua. :) Mutta vaikeahan sitä on sanoa, mitä kaipaa ja miksi. Sekavia tunteita.

      Poista