Kadonnut ajokortti ja lahjakortti sekä uusi sirullinen pankkikortti

Mieheni ajokortti ei ole edelleenkään tullut. Hän suoritti ajokokeen elokuun alussa. Tuolloin sanoin, että ajokorttien hankkiminen vaikutti aika helpolta prosessilta niiden kaikkien kuulemiemme DMV:tä koskevien kauhukertomusten jälkeen. Voi miten väärässä olinkaan. Vaikka minun ajokorttini tupsahti postista parin viikon sisällä ajokokeen suorittamisesta, miehen korttia ei kuulunut. Lokakuun alussa mies sai soittamalla DMV:stä tiedon, että hänen tietonsa ovat Department of Homeland Securityssa arvioinnissa. Lokakuun puolessavälissä DMV:ltä tuli miehelle kirje, jonka mukaan hänen ajokorttiasiaansa ei ole voitu käsitellä, koska DMV ei ole saanut tietoa hänen laillisesta maassaolostatuksestaan. Tällöin DMV lähetti miehelle uuden väliaikaisen ajolupaperin ja lupasi käsitellä hakemuksen heti, kun tarvittavat tiedot on saatu.

Tuo miehen väliaikainen ajolupapaperi, joka oli toinen DMV:ltä saatu väliaikainen lupa, umpeutui tuossa jokin aika sitten. Uutta ei tullut postissa. Mies soitti DMV:lle, josta sanottiin, etteivät he lähetä enää uutta väliaikaista lupaa, vaan sellainen pitää käydä hakemassa toimistosta. Ja sanoivat oikean kortin tulevan sitten kun se tulee. Seeeelvä. Minä olen ajat sitten pudonnut kärryiltä siitä, saako meidän kaltainen mamu ajaa täällä ilman CA-ajokorttia vielä tässä vaiheessa vai ei. DMV:n Handbookia tulkitsemalla voisi saada sellaisen käsityksen, että vain Permanent Resident tarvitsee CA-ajokortin, ja mehän olemme Visitoreja emmekä noita pysyviä asukkaita... Mutta sitten taas olen kuullut, että jos asuu Kaliforniassa pidemmän aikaa (mitä "pidempi aika" sitten tarkoittaakin - tästä ajasta olen kuullut varmaan kolmea eri näkemystä alkaen 10 päivästä (!) ja käyden kolmessa kuukaudessa ja päätyen lopulta vuoteen), osavaltion ajokortti pitäisi ajaa. Eriäviä mielipiteitä siis on, ja epäilen, etteivät DMV ja poliisi varmaan itsekään tiedä. Niin ja sitten on vielä niitä näkemyksiä, joiden mukaan meidän Suomen ajokortit eivät ole olleet voimassa enää sen jälkeen, kun meille on myönnetty CA-ajokortti, vaikka niitä ei otettukaan meiltä pois...

Mutta oli miten oli, miehen tilanne ei ollut kovin hyvä, sillä hänellä ei ollut enää voimassaolevaa väliaikaista ajolupaa, muttei myöskään oikeaa ajokorttia. Ja Kaliforniassa asumista on kuitenkin takana jo se vuosi. Lopulta mies lähti käymään DMV:n toimistolla, koska on tässä käynyt jo aika selväksi, ettei se ajokortti taida sieltä postista enää omia aikojaan tipahtaa. Niin ja pitihän se uusi väliaikainen paperilappukin saada.

Mies kasasi kaikki mahdolliset viisumi- ja työlupaperit kasaan ja tulosti itselleen uuden I-94-lomakkeen, joka todistaa hänen maahantulonsa. Koska kävimme Suomessa jouluna ja sen jälkeen vielä Kanadassakin, alun perin tänne muuttaessamme saamamme I-94:t ovat totta kai vanhentuneita. Eikä amerikkalaisilla viranomaisilla ilmeisesti ole niin hienoja järjestelmiä, että he näkisivät tällaisia tietoja jostain tietokoneelta. Ehei, pitää olla tulostettu paperi mukana.

Mies oli DMV:n Los Gatoksen toimistossa tiistaina hiukan sen aukeamisen jälkeen ja sai vuoronumeron tiskille. Noin 45 minuutin odottelun jälkeen hän pääsi asioimaan. Virkailija oli todennut, että kyllä, kyllä sinulla pitäisi olla ajokortti, mutta jostain syystä ei nyt ole. Kaikki paperit tarkistettiin uudelleen ja otettiin taas sormenjäljet. Miehen piti myös täyttää uudelleen ajokortinhakupaperi. Hänelle sanottiin, että prosessi lähtee alusta, jos hän poistuu maasta (silloinhan myös I-94-asiakirja vanhentuu), ja hänhän on tämän prosessin aikana poitunut maasta jo kahdesti (tosin ongelmia DMV:n ja Homeland Securityn kanssa syntyi jo ennen ensimmäistä poistumista). DMV:n virkailija lupasi lähettää miehen paperit uudestaan jonnekin selvitykseen.

Mies oli ihmetellyt sitä, miten hänen laillisesta maassaolostatuksestaan voi olla mitään epäselvyyttä, kun hänen vaimolleenkin myönnettiin ajokortti - ja vaimon status on aika riippuvainen hänen statuksestaan. Mutta kuulemma toiset vain saavat kortit nopeammin kuin toiset.

Mies sai vielä virkailijalta DMV:n Legal Presencen numeron, johon hän voi soittaa ja selvittää asiaa. Hän yritti soitella puolen tunnin ajan, mutta "line is busy" eli linja oli varattu koko ajan. Hän googletteli asiaa, ja selvisi, että kyseessä on joku numero, joka on aina varattu. Muillakin oli siis ollut samoja hankaluuksia. Kun mies tarpeeksi monta kertaa yritti soittaa, puhelu tarttui lopulta jonoon, ja jonottelua langan päässä kesti noin vartin. Nettikeskusteluista päätellen useat rassukat ovat joutuneet soittelemaan monena päivänä ennen kuin puhelu on mennyt jonoon.

Miehen ajokorttiasiaa alkoi hoitaa Bill. Billille piti faksata kasa papereita - ne samat, jotka on näytetty ja kopioitu DMV:n toimistossa, nyt jo kahdesti. Mies, joka ei ole eläissään faksannut mitään minnekään, piti faksaamista hupaisana hommana, mutta hän ei saanut vastakaikua minulta, joka olen työssäni Suomessa faksannut lähes joka päivä ja joka siis pitää faksaamista ihan normaalina. ;) Bill antoi ohjeen siitä, että miehen pitäisi soittaa hänelle noin kahden päivän päästä ja tarkistaa, että paperit ovat faksautuneet perille. Vissiin menee aika tuhoton läjä faksia sinne minne-lieneekin, kun kerta pitää odottaa kaksi päivää siihen, että paperit löytävät Billin työpöydälle...

Mies sitten soitti kahden päivän kuluttua. Puhelu piti tehdä 40 kertaa (!) ennen kuin se meni jonoon. Sitten jonottelua kesti enää noin 10 minuuttia ennen kuin puheluun vastattiin. Paperit ovat menneet perille, ja kaiken pitäisi kuulemma olla kunnossa. Ja kuulemma ajokortin pitäisi tulla kuukauden kuluttua. Oho. Enpä muuten usko ennen kuin näen (mies suhtautuu tilanteeseen hiukan minua positiivisemmin). Mutta ehkä Bill hoitaa homman kotiin. Pakko tässä on ainakin nyt Billiin luottaa.

Mutta ei kai tässä mitään hätää oikeasti ole. Nimittäin jos tuota elokuussa ajettua ajokorttia ei kuulu, mies voi aina hankkia AB60-ajokortin. :D Tuon koodin takana on tämä: Assembly Bill 60, The Safe and Responsible Driver Act. AB60-ajokortti on laittomien maahanmuuttajien ajokortti Kaliforniassa. Tämän vuoden alusta tuli voimaan laki, jonka ansiosta Kalifornian laittomat maahanmuuttajat (lähinnä kait meksikolaiset) ovat voineet saada ajokortin. Kuulostaa ehkä hullulta jonkun korvaan, mutta aika fiksu ja elintärkeä päätös tämä kyllä on. Laittomia (meksikolaisia) maahanmuuttajia on ollut täällä aina ja tulee varmasti jatkossakin olemaan, joten riskejä kannattaa yrittää minimoida. Liikennemäärät ovat täällä valtaisat, ja onhan se pelottavaa, että aiemmin täällä ajoi lukemattomia ihmisiä ilman ajokorttia. Puhumattakaan niistä ongelmista, joita näillä laittomilla maahanmuuttajilla oli ja joita he aiheuttivat, kun piti pakoilla poliisia jopa maastakarkoituksen pelossa. Mutta me siis ajattelimme, että mies hankkii sitten tuon tuollaisen ajokortin, jos kerta hänen laillinen maassaolostatuksensa on niin epämääräinen, ettei DMV kykene käsittelemään ajokorttiasiaa... ;)

Ajokortin lisäksi kadoksissa on ollut Targetin $100 lahjakortti, joka meille luvattiin asuintalomme Resident Servicesta palkinnoksi siitä, että uusimme vuokrasopimuksemme (tämä lupaus on ihan kirjallisena uusimistarjouskirjeessä). Kävimme kirjoittamassa uuden sopimuksen 10. päivä. Meille luvattiin soittaa heti, kun lahjakortti on saapunut, todennäköisesti muutaman päivän kuluessa. Kukaan ei soittanut. Ei tietenkään, olipa typerää edes kuvitella, että amerikkalainen asiakaspalvelija tekee sen, mitä lupaa. Mies kävi kyselemässä toimistossa viime viikolla, mutta siellä ei ollut paikalla ketään sellaista, joka olisi tiennyt asiasta yhtään mitään. Mies lähetti viestin asuintalomme nettiportaalin kautta muutamalle työntekijälle ja sai yhdeltä vastauksen: "I will look into it and get back to you". Tämä vastaus tuli 23. päivä, eikä asiaan tietenkään palattu. Mies lähetti vielä kolme eri viestiä, mutta niihin ei enää vastattu. Hän kävi toimistolla kysymässä uudelleen kahteen otteeseen, mutta kukaan ei tiennyt mistään mitään. Kolmannella kyselykerralla miehelle sanottiin, että lahjakorttiasioita hoitaa leasing manager (vaikka meille allekirjoitustilanteessa sanottiin yhteyshenkilön olevan eri tyyppi). Vihdoin ja viimein tänään, 28. päivä, saimme lahjakortin, kun mies kävi toimistolla kyselemässä managerin perään, koska manager on näköjään töissä vain lauantaisin. Ilmassa oli selvästi tällaista väsytystaktiikkaa. (Lahjakortissa ei näy summa, ja mistä vetoa se ei ole luvatun $100 arvoinen...)

Muistatteko muuten, kun kerroin siitä, etteivät asuintalomme työntekijät vastanneet sähköposteihimme koskien vuokrasopimuksen uusimista? No, meidän vahingosta viisastuneena miehen kollega marssi suoraan toimistoon oman uusimistarjouksensa kanssa ja halusi neuvotella. Hänelle sanottiin, että pitää lähettää sähköpostia. Arvatkaa, vastattiinko siihen sähköpostiin? Ei, ei tietenkään.

Mutta ei tämä Jenkkilä ihan jälkeenjäänyt ole, vaikka asiakaspalvelutaidot ovatkin totaalisesti hukassa. Minä olen nimittäin saanut uuden pankkikortin. Enkä mitä tahansa pankkikorttia, vaan sirullisen pankkikortin! Tännehän sirut ovat vasta tulossa, eikä meidän vanhoissa korteissa ole sellaisia. Ennen kuin sain uuden kortin postissa, sain pankiltani sähköpostin, jossa sanottiin: "Many countries worldwide have already adopted enhanced chip technology - - and this technology will soon become the standard in the U.S. as well." Loistavaa! Ehkä nämä pääsevät niistä shekeistäkin jossain vaiheessa eroon... vaikka eihän shekeissä mitään vikaa ole.

Kyllä on uudenaikainen ja moderni siruteknologia, vau. Ja taas tuo minun ja mieheni lempparikuva eli hevosvankkurit, jotka aiheuttivat naurukohtauksen heti tänne muuton jälkeen ja jotka edelleen joka kerta jaksavat ihastuttaa jo pelkästään kuvan tuoman muiston takia. Kortti piti muuten aktivoida soittamalla sellaiseen automaattiin, ja minun piti tehdä puhelu kolme kertaa, koska ekassa puhelussa näppäilin ensin väärin ja toisella yrittämällä ylitin jonkun aikarajan, ja tokassa puhelussa näppäilin taas väärin ja keskeytin puhelun itse, koska aikaraja olisi varmaan jälleen ylittynyt. Kolmas kerta toden sanoo.

Täytyy kyllä sanoa, että vähän tylsää, kun ei voi enää aiheuttaa ongelmia Suomessa sillä, että yrittää maksaa amerikkalaisella pankkikortilla, jossa ei ole sirua. Mies yritti Turussa maksaa kortillaan eräässä ravintolassa ja myyjän ilme oli ollut aika näkemisen arvoinen, kun hän oli nähnyt magneettijuovan ja puuttuvan sirun.

Katsoimme, että minun pankkikorttini siru on kyllä aivan erinäköinen kuin siru suomalaisissa korteissamme, paljon pienempi. Naureskelimme siinä sitten, että olisihan se nyt ollut ihan liikaa odottaa, että Yhdysvallat olisi osannut siirtyä samanlaiseen ja yhdenmukaiseen teknikkaan kuin muutkin maat... :D Mutta sitten vertasin tätä uutta siruani kaverini suomalaiseen (eri pankin kuin minulla on) pankkikorttiin, ja sen kortin siru oli samanlainen kuin tässä. Eli ilmeisesti näitä siruja vain on erilaisia. Eli ehkä jenkkisirut sitten toimivat Euroopassakin. Ehkä.