sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kävelyjä kävelyiden jälkeen

Olen vieläkin sairauslomalla ja edelleen ainoa liikuntamuoto, jota voin turvallisesti tehdä, on kävely. Kunnon haikit ylä- ja alamäkineen kannattaa vielä toistaiseksi unohtaa, joten en ole viitsinyt ajaa minnekään kauas, vaan olen ainoastaan ravannut edestakas kotimme ympäristössä. Löysin kuitenkin kotimme läheltä (eli alle 15 min ajomatkan päästä) veden ääreltä paikan, jossa en ollut aiemmin käynyt ja joka oli kaverini kertoman mukaan täysin tasamaastoinen. Paikalla on niinkin pitkä nimi kuin Don Edwards San Francisco Bay National Wildlife Refuge. Kävimme heittämässä siellä pienoisen sunnuntaiulkoilun tänään. Käytännössä tuo paikka on aivan minulle jo ennestään tutun Alviso-alueen vieressä ja maisemat olivatkin samanlaisia. Pienikin vaihtelu on kuitenkin kiva.

Kuvat kertokoon taas tarinansa, eipä tässä oikein muuta asiaa ole.
Tämän tönön funktio ei selvinnyt.
Vähän edellisen postauksen mietintöjä sivuten: taivaalla sai lennellä vain linnut, ja hyvä niin. 
Ruoho on kuivunut, mutta kukat elävät.
Alueella olisi voinut kiertää pitkänkin lenkin, mutta me käppäilimme vain 45 minuuttia.
Visitor Center ja oikeastaan totuuden nimissä koko puisto oli kiinni, sillä kukaan ei ollut tullut avaamaan parkkipaikalle ja Centerille johtavan tien porttia. Autoja oli parkissa portin edessä, joten emme olleet ainoita paikalle tulleita. Joko joku oli unohtanut työvuoronsa tai ehkä pulju piti ovet kiinni äitienpäivän takia?
Kukkulat ovat alkaneet jo kellertyä, mutta silti vihertää vielä jonkin verran.
Tällaista kunnon kaislikkoa en olekaan nähnyt pitkään aikaan. 
Lintuja alueella näkyi jonkin verran. Yksi tällainen varoituksessa oleva lintuperhe oli parkkeerannut itsensä pahimpaan mahdolliseen paikkaan: autotielle. Kuka äiti antaa lastensa leikkiä keskellä autotietä, hah?
Minulla on takana 9 viikkoa taukoa jumppaohjauksista, 10. viikko alkamassa. Kahden viikon päästä loppuu minulle tällä hetkellä kirjoitettu sairausloma, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää ikävästi siltä, etten välttämättä voi vielä(kään) palata. Tulevaisuus näyttää, miten käy. Toistaiseksi jatkan siis kävelyitäni. Tällä alkavalla viikolla lähdemme myös mieheni kanssa pienelle reissulle Seattleen. Reissu oli varattu ennen kuin sairauslomani oli tiedossa, mutta toisaalta tuleepahan vaihtelua, kun kävelee Seattlessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti