Loma Havaijilla osa 1: Big Islandin Konan ympäristöstä ja länsirannikosta

Me vietimme kahden viikon Havaijin lomastamme suuren osan Big Islandilla. Virallinen nimi tälle saarelle on havaijin kielellä Hawai'i. Koska saaren nimi on sama kuin osavaltion nimi, saaresta käytetään yleensä sekaannusten välttämiseksi nimeä the Big Island. Ja nimensä mukaisesti se on Havaijin osavaltion saarista suurin. Itse asiassa Big Island on pinta-alaltaan yli kaksi kertaa suurempi kuin 7 muuta Havaijin saarta yhteensä. Kaikki muut saaret mahtuisivat siis kevyesti Big Islandin sisään. Triviatietona kerrottakoon myös, että Big Island on lähes yhtä suuri kuin Conneticutin osavaltio. Saari voi edelleen myös kasvaa koko ajan, kiitos aktiivisen tulivuoren.

Big Island on leveimmältä kohdaltaan 122 kilometriä pitkä. Koska saaren keskiosasta lännen ja idän väliä menee vain yksi tie, joka ei sekään tulivuorten takia kulje täysin suoraan, autolla ajaessa matkasta tulee pidempi. En löytänyt luotettavaa tietoa siitä, kuinka pitkä saari on pituussuunnassa. Joku väittää keskustelupalstalla saaren olevan noin 149 kilometriä pitkä, mikä kuulostaa kyllä olevan ainakin oikeaan suuntaan. Google Mapsin mukaan eteläkärjestä pohjoiskärkeen ajomatka on tietä pitkin noin 186 kilometriä.

Me yövyimme Big Islandilla kolmella eri alueella ja siitä huolimatta ajoimme vajaan 11 päivän aikana yhteensä 1970 kilometriä! Aikamoinen autoiluloma siis! ;) Jotkut sanovat, että saarella voi hyvin yöpyä vain yhdessä paikassa ja tutkia saarta sitten sieltä käsin; näin miehen työkaverikin oli tehnyt. Me sanomme, että jollei halua tehdä älyttömän pitkiä ja raskaita päiviä ja ajaa joka ilta pitkiä matkoja pimeässä (joka muuten ainakin nyt laskeutui jo seitsemän aikoihin!), vain yhdessä paikassa ei kannata yöpyä. Jos siis koko saaren haluaa nähdä. Mutta kukin tavallaan, totta kai. Me nyt kolusimmekin saaren jokaisen pienen kulman.

Saaren valloituksemme havainnollistettuna. Aivan kaikkia tutkailun kohteina olevia paikkoja ei ole merkitty. Yöpymispaikkamme on ympyröity.

Havaijin oikeaoppinen suomalainen kirjoitusasu on muuten Havaiji, ainakin minun mielestäni, haha. Monta kertaa näkyy kirjoitusasua Hawaiji, joka ehkä sekin saattanee olla oikein - en sentään ole vaivautunut varmistamaan asiaa Kielioppitoimistosta. :D Itseäni kuitenkin miellyttää enemmän kirjoitusasu ilman kaksoisveetä, joten pitäydyin Havaijissa, vaikka tämä valinta ehkä tarkoittaakin sitä, että joku lomavinkkejä Hawaijille googlaileva ei ehkä koskaan löydä tähän blogiin. :)

Big Islandilla auto on ihan välttämätön. Jonkinlaista julkista liikennettä siellä on, mutta saarta tutkimaan haluavaa turistia julkinen liikenne ei auta. Lentokentältä oli siis suunnistettava heti autovuokraamoon. Mies ei saa avoautosta tarpeekseen täällä kotona, joten hän halusi ehdottomasti vuokrata avoauton Havaijille. Valitettavasti Havaijilla additional driverista eli toisesta kuljettajasta joutuu maksamaan lisähinnan (täällä Kaliforniassa puoliso saa ajaa vuokra-autoa samaan hintaan eikä asiaa tarvitse erikseen ilmoittaa). Ehdimme tunkea minut toiseksi kuljettajaksi ennen kuin tajusimme, että päivittäinen hinta tälle on ihan kohtalainen. Mutta onhan se aina hyvä olla varmuudeksi kaksi kuskia. Ja ajoin minä muutaman kerran.

Kona-kaupungin rannikkoa.

Big Islandin voi jakaa karkeasti kahteen puoleen: suojanpuoleiseen ja aurinkoisempaan länsirannikkoon ja tuulen puoleiseen, sateisempaan itärannikkoon. Keskellä saarta on tulivuoristoa. Suurin osa turisteista on länsirannikolla, koska siellä on lämpimämpää, enemmän auringonpaistetta, vähemmän sateita ja parhaat rannat (oikeastaan ainoat rannat). Joku saattaa nyt kysyä, miksi mennä lainkaan tuulen ja sateen puoleiselle itärannikolle? Vastaus on vihreän luonnon takia! Länsirannikolla ei ole paljon erityisen kaunista luontoa, siellä on vain kuivunutta laavaa. Kun me lähdimme lentokentältä ajamaan kohti hotellia, mies ihmetteli, miksi ympäristö on täynnä myllättyä multaa. :D Eihän se mitään multaa ollut, vaan laavaa - mutta näyttää kyllä juuri niin mielenkiintoiselta kuin kasa multaakin näyttää. Kaikki rehevät, upeat sademetsät sijaitsevat totta kai siellä, missä sataa enemmän, eli itärannikolla. Me suosittelemme ehdottomasti kaikkia Big Islandille matkustavia menemään sinne itärannikollekin! Itse pidin siitä itse asiassa paljon länttä enemmän, mutta siitä lisää myöhemmin.

Laavan ympäröimä tie länsirannikolla. Ei kovin mielenkiintoiset maisemat.

Me vietimme länsirannikolla kolme ja puoli päivää. Yövyimme kaupungissa nimeltä Kona, joka tunnetaan myös nimillä Kailua-Kona, Kona-Kailua, Kailua Town tai joskus harvoin myös nimellä Kailua (tosin tämä nimi on sekava, koska se on myös alueen nimi, ilmeisesti myös Oahu-saarella). Sää Konassa oli hyvin lämmin ja kostea. Lämpöä oli joka päivä noin 30 astetta, mutta kosteuden takia ilma tuntui vieläkin kuumemmalta (ja täysin erilaiselta kuin 30 astetta täällä kotona!). Myös illat olivat lämpimiä, ja tämä Kalifornian kesän viileisiin iltoihin tottunut raahasi ihan turhaan mukanaan lämpimiä iltavaatteita. Länsirannikollakin totta kai sataa. Itse asiassa sääennusteen mukaan joka päivä piti sataa jossain vaiheessa, mutta me törmäsimme sateeseen päivällä vain kerran. Öisin kyllä satoi.

Jotain länsirannikon säästä kertonee ehkä se, ettei Kailua-Konan lentokenttärakennuksessa ole lainkaan seiniä, vain katto löytyy. 

Hotellimme sijaitsi siellä, missä monet muutkin Konan hotellit eli Alii Drive -nimisellä kadulla. Matkaopaskirjamme (suosittelen kaikille Havaijille matkustaville Havaiji-matkaoppaiden ehdotonta best selleria eli Andrew Doughtyn kirjoittamaa Hawaii The Big Island Revealed -nimistä opusta; samaa sarjaa löytyy muillekin saarille) mukaan Alii Drivella on usein kovaa liikenneruuhkaa. En tiedä, johtuuko meidän vertailukohtamme Piilaakson ja Bay Arean kovista ruuhkista vai hiljaisesta turistikaudesta, mutta ei siellä meidän mielestämme mitään ruuhkaa ollut. Lähinnä nauratti, että joku voisi kutsua muutamia kymmeniä autoja termillä "heavy traffic". Toki tie oli pieni, vain 1 kaista/suunta. Tämän suurempia katuja ei länsirannikolla ollutkaan. Hiljaista Konan pahimmalla turistikadulla kyllä muutoinkin oli, mikä varmasti selitti rauhaisan liikenteen. Heinäkuussa tai jouluna ruuhkaa varmasti löytyy.

Me kävimme kävelemässä Alii Drivella kerran ja totesimme kadun täysin turhanpäiväiseksi. Se on täynnä sellaisia perusturistikojuja ja -ravintoloita, joita löytyy varmasti ihan mistä tahansa rantalomakohteesta. Hauskinta kadussa oli kohta, jossa aallot voivat lyödä yli aidan niin pahasti, että koko jalkakäytävä ja autotie kastuvat. Me luulimme ensin, että on satanut, kun koko katu oli ihan märkä. Huomasimme nopeasti, ettei niin todellakaan ole asian laita, ja sitten tuli kiire pois alta! Ohiajavat autot tulivat ainakin pestyä. :D Ihmettelimme hetken kadun huonoa suunnittelua. ;)

Tässä esimerkki pienestä aallosta. Valitettavasti en saanut kuvaa niistä suuremmista, jotka nekään eivät olleet suurimpia mahdollisia tähän aikaan vuodesta.

Me emme viettäneet juurikaan aikaa itse Konassa. En oikeastaan tiedä, mitä nähtävää siellä edes olisi. Alii Driven varrella on jokin kirkko ja vuonna 1838 valmistunut Hulihe'e Palace, joka on toiminut aikoinaan kuvernöörin asuntona ja Havaijin entisten kuninkaallisten lomapaikkana. Sisällä on museo, mutta emme menneet.

Hulihe'e Palace.

Parhaimmat länsirannikon uimarannat sijaitsevat Kohala-alueella eli hieman Konaa pohjoisempana, mutta Konankin alueelta löytyy uimapaikkoja. Me kävimme kuitenkin vain yhdessä, Kahalu'u Beachilla, heti ensimmäisenä iltana. Ranta Kahalu'u Beachilla on olematon ja merenpohjakin hyvin kivikkoinen. Ranta onkin suosittu ja hyvä snorklauspaikka, tosin mielestäni vesi ei ollut lainkaan niin kirkasta kuin parissa muussa snorklauspaikassa. Meillä ei ollut snorklausvälineitä, joten kävimme vain uimassa. Rannalle takaisin pääseminen oli kohtalaisen haasteellista liukkaiden kivien ja matalan veden yli! Kahalu'u Beachilla törmäsimme muuten suomalaisiin, joiden kotipaikka sijaitsee Teksasissa. He olivat ainoat suomalaiset, joihin törmäsimme (tai jonka äänen kuulimme) koko matkan aikana.

Kahalu'u Beach.

Ihan koko luonto ei länsirannikolla tietenkään pelkkää laavaa ole. Big Islandiltahan löytyy maapallon 13:sta ilmastovyöhykkeestä 8-12 kappaletta (lähteestä riippuen). Vuorten puolella eli up mauka on vihertävää luontoa. Mitään katsottavaa siellä ei kyllä ilmeisesti ole.

Asuinseutua vuorten puolella.

Konasta ajoi nopeasti täysin erilaisiin maastoihin, esimerkiksi Cloud Forest -nimiselle lyhyelle ajoreitille, joka nousee ylös vuorelle. Siellä on vihreää ja huomattavasti kylmempää kuin kuumassa Konassa: lämpötila laski 20 minuutin ajon aikana yli 20 fahrenheittia eli reilut 10 astetta. Kävimme reitillä kahtena päivänä, ja toisena päivänä oli kirkasta ja hiukan lämpimämpää.

Cloud Forestin ajoreittiä.

Näkymät ajoreitin päästä. Tämä kuva on otettu eri päivänä kuin edellinen kuva, sillä halusimme nähdä maisemat Konan rannikolle, mutta ensimmäisellä kerralla oli liian sumuista ja pilvistä. Eivät olleet erityisen komeat maisemat, vaikka kiva ajoreitti olikin. Paikalla oli meidän lisäksi toisena aamuna vain yksi mies, ihan paikallinen asukki, ihailemassa maisemaa ja nauttimassa rauhasta. Ensimmäisellä kerralla olimme kahden.

Konasta etelään lähdettäessä tullaan vuoristossa oleviin pikkukyliin, joihin liittyy kahvi. Kona Coffee on vahva termi, ja alueella tuotetaan paljon kahvia. Minua nauratti, kun kuulin radiosta, että on olemassa Miss Kona Coffee -kisat, mutta totta kai on... Kai Tampereellakin on joku Miss Mustamakkara. Ja onhan Suomessakin ainakin ollut Paulig-tyttö. :D Itse en Kona-kahvia maistanut, mutta mies maistoi monella aamupalalla. Kuulemma maistui ihan tavalliselta kahvilta. Kahvifarmeilla tai kahvimaistiaisissa emme käyneet.

Konaa hiukan etelämpänä rannikolla sijaitsee kaksi upeaa paikkaa. Niistä ensimmäinen on Kealakekua Bay, jossa on Captain Cook -monumentti ja monumentin edessä Havaijin osavaltion yksi parhaimmista snorklauspaikoista. Brittiläinen tutkimusmatkailija kapteeni James Cook päätyi Havaijille vuonna 1778, ja havaijilaiset luulivat häntä jumalaksi ja palvoivat häntä Kealakekua Baylla. Samaisella paikalla kapteeni Cook myös kuoli. Eurooppalaisille ja havaijilaisille tuli riitaa varastetun laivan takia, ja Cook sai surmansa riidan aikana. Brittiläiset pystyttivät paikalle monumentin, joka siis sijaitsee edelleen samalla paikalla. Maaperä kuuluu ilmeisesti Isolle-Britannialle, mutta passia paikalla ei kuulemma tarvitse. ;)

Kealakekua Bay.

Ihan kaikki eivät monumentille kyllä edes kykene menemään, sillä sinne pääseminen on hyvin hankalaa. Sinne voi uida (matka kestää kuulemma tunnin suuntaansa eli aikamoinen uimari saa olla!), haikata tai ehkä pikemminkin rämpiä hankalan maaston lävitse, meloa kajakilla lahden yli tai sitten mennä snorklausretkelle veneellä. Snorklausretkiltä ei saa nousta ylös vedestä rannalle. Kajakilla mentäessä en tiedä, miten hommat toimivat. Usean ainakin näin nousevan rantaan. Me kävimme snorklausretkellä. Kokemus oli niin uskomattoman hieno, että teen siitä ihan erillisen postauksen.

Captain Cook -monumentti kaukaisuudessa. Tämä on parhain kuva, mitä minulla on, koska snorklausretkellä keskityin kuvaamaan vain merenalaista maailmaa.

Toinen hieno paikka Konan eteläpuolella on Pu'uhonua o Honaunau, toiselta nimeltään Place of Refugee. Vanhaan polynesialaiseen kulttuuriin liittyivät vahvasti tabut, havaijin kielellä kaput. Jos kapua rikkoi, tuomio oli yleensä kuolema. Tuomion saattoi kuitenkin välttää: mikäli kapun rikkonut pääsi karkuun turvapaikkaan, Place of Refugeehen, hän sai elää siellä jonkin aikaa ja sitten palata takaisin "tavalliseen elämään". Pu'uhonua o Honaunau on yksi kuuluisimmista turvapaikoista. Alueella asui myös entisaikojen havaijilaisia kuninkaallisia, minkä vuoksi aluetta vartioitiin tarkasti. Kaikille avoimeen turvasatamaan pääsi kuitenkin meren kautta uimalla. Ei siis mikään helposti saavutettavissa oleva paikka.

Temppeli (tai siis todennäköisesti sen kopio), jonka sisällä on aikoinaan säilytetty 23 havaijilaisen päällikön luita. Temppelin vieressä näkyy muuri, joka erotti kuninkaallisten alueen turvapaikasta, joka sijaitsi muurin toisella puolella. Muuri on ilmeisesti aito, joskin toki korjattu.

Puiset jumalpatsaat (näiden oli ihan selkeästi kerrottu olevan kopioita), jotka aikoinaan vartioivat päälliköiden luita.

Meren kautta uimalla pääsi turvapaikkaan, jossa verta ei saanut vuodattaa. 

Näkymät turvapaikan puolelta. 

Pu'uhonua o Honaunau National Historical Park on pieni, mutta erittäin kaunis paikka. Sisäänpääsy on $5 per auto eli todella halpa. Me kävimme puistossa sinä päivänä, kun lähdimme ajamaan Konasta etelän kautta kohti Volcano-nimistä kaupunkia. Vietimme puistossa noin tunnin, missä ajassa ehti hyvin kiertää paikan lävitse. Kauempaa siellä ei olisi varmaan pystynyt olemaankaan, koska siellä oli todella kuuma! Merivesi Pu'uhonua o Honaunaun vieressä on Kealakekua Bayn tavoin yksi erittäin suosittu ja upea snorklauspaikka. Meidän snorklausretkemme pysähtyi myös siellä eli siitä lisää myöhemmin. Puistossa oli kyltit, jotka ehdottomasti kielsivät veteen menon puiston kautta. Snorklaamaan pääsee kuitenkin ilman mitään maksullisia veneretkiäkin ihan yhden kadun kautta.

Kuninkaallisten kanoottien paikka.

Puiston reittiä.

Me vierailimme jokaisena kolmena päivänä Kohala-alueen rannoilla. En kuitenkaan kirjoita niistä tähän postaukseen, vaikka ne länsirannikkoon kuuluvatkin. Kerron Big Islandin rannoista myöhemmin erillisessä postauksessa.


ps. Lomaltapaluushokki laukaisi minulle kurkkukivun ja lievän kuumeen. San Josen ja Havaijin välisen kolmen tunnin aikaeron (joka on tarpeeksi aiheuttamaan minulle jetlagin) takia olen kuitenkin edelleen näin puolenyön aikaan hereillä ja kohtalaisen virkeä. :(