Piilaakso ja San Jose yhden asuinvuoden jälkeen

En koskaan ole kunnolla esitellyt asuinkaupunkiani San Joseta. Postauksissani vilisee Piilaakson ja Bay Arean paikannimiä, mutten ole Piilaakson tai Bay Arean alueitakaan koskaan selvittänyt tai esitellyt täällä. No, uskon, että ihmiset katsovat kartasta, jos tarkempi tieto kiinnostaa (ja niin pari läheistä lukijaa on ilmoittanut tehneensäkin). Lupasin joskus syksyllä esitellä San Josen eri alueita. Vitsit kun aina menen kirjoittamaan tänne kaikenlaisia lupauksia, vaikken saa lunastettua niitä järkevän ajan kuluessa. Meidän tutkimusmatkailuoperaatiomme laantuivat aika nopeasti loppusyksystä, ja voi olla, ettei San Josen alueista löydy tarpeeksi kiintoisaa tutkailtavaa kunnon postauksia varten, vaikka tutkimuksia jossain vaiheessa jatkaisimmekin. Oma asuinalueeni North San Jose minun on pitänyt esitellä, mutta se on jäänyt, koska minulla ei ole yhtäkään kunnon kuvaa. Yritän saada postauksen aikaiseksi joskus. Siis yritän.

(San Francisco) Bay Area ja sen alueet. Me asumme tuolla aivan South Bayn pohjoisosassa. Kuva otettu Wikitravelin sivuilta täältä. 

Bay Area ja Piilakso ovat kaksi eri asiaa. Kysymykseen siitä, mitkä kaupungit kuuluvat Piilaaksoon, ei ole mitään yksiselitteistä vastausta. Tässä kuitenkin yksi hahmotus siitä, mikä alue on Piilaakso. Rajauksen tarjoaa ilmaiseksi Google, kun googlettaa Silicon Valley mapsia. Esimerkiksi San Josen Chamber of Commerce vetää laakson rajan pohjoisosasta hiukan alempaa, mikä kertoo hyvin siitä, että Piilakson käsite on tosiaan vähän liukuva.

Me muutimme San Josehen 10.3.2014 eli vuosi tulee täyteen muutaman päivän päästä. Niinpä ajattelin nyt vähän kertoilla asuinympäristööni kohdistuvista ajatuksistani.

Monesti olemme miehen kanssa miettineet, minkälaiset kuvitelmat meillä oli Piilaaksosta ennen tänne muuttoa. Pohdimme tätä kysymystä lähes aina silloin, kun olemme haikkaamassa jossain kukkulalla, josta avautuu näkymä Piilaaksoon ja San Josehen. Olemme tulleet siihen tulokseen, ettei meillä kauheasti ollut mitään ennakkokäsityksiä ennen muuttoa. Minä en koskaan ollut ajatellut, minkälainen Piilaakso on. Myöskään San Josesta minulla ei ollut mitään mielikuvaa - en ollut edes kuullut siitä ennen muuttoaikeita, vaikka se on Piilaakson pääkaupunki (ainakin useimpien lähteiden mukaan, tästä voi olla myös eri mieltä). Minä en ollut koskaan käynyt Piilaaksossa ennen muuttoa. Mies oli käynyt San Josessa kerran, mutta se oli lyhyt reissu. Me emme pahemmin selvitelleet San Josen kaupunkiin liittyviä seikkoja ennen muuttoa, kunhan vain tulimme tänne.

Koska ennakkokäsityksiä ei ollut, en voi kertoa, oliko todellisuus erilainen kuin odotin. On kuitenkin joitain sellaisia seikkoja, jotka ovat hiukan yllättäneet minua tässä ensimmäisen vuoden aikana. Ensimmäisenä mainittakoon, että minua on yllättänyt - tämä kuulostaa nyt todella tyhmältä - se, että Piilaakso todellakin on hyvin konkreettisesti laakso. Ympärillä näkyvät koko ajan kukkulat (tai vuoret), ja kukkuloilla ulkoillessa laaksomaisuus oikein korostuu, kun katsoo alas Piilaaksoon ja vastapuolelle, jossa sielläkin kohoavat kukkulat.

"Mihin maaseudulle olen mahtanut muuttaa, kun ympärillä näkyy tällaista koko ajan", kirjoitin Facebook-päivitykseeni tämän kuvan kanssa viime vuoden huhtikuun alussa, vain muutama viikko muuton jälkeen. Tämä kuva on ihan meidän kotitalon vierestä, välissä on vain yksi toimistorakennus.

Samaten minua on yllättänyt se, että Piilakso on jotenkin maantieteellisesti aika erillään kaikesta muusta. Kun katsoo kartasta, Piilaakson ympärillä on vain niitä kukkuloita ja vuoria. Jotenkin hassua, vaikka olisihan nimen laakso-sanasta voinut päätellä jotain, haha.

Aika keskellä ei-mitään ollaan. Välimatkat eivät toki ole kamalan pitkiä: alareunassa näkyvään Santa Cruziin ajaa meiltä noin tunnissa, jos ei ole ruuhkia. Merkitsin karttaan meidän asuinpaikkamme punaisella pallolla.

San Jose ei ehkä ole täysin sellainen kuin odotin, vaikken paljon mitään odottanutkaan. Tämä on Yhdysvaltojen 10. suurin kaupunki, hieman suurempi kuin San Francisco, mutta eihän täällä oikeasti ole mitään muuta kuin hemmetisti autoilevia ihmisiä ja matalia toimistorakennuksia. San Jose ei todellakaan ole mikään metropoli. Tämä on kaupunki, jonka ei ainakaan nopeasti vilkaistuna uskoisi olevan miljoonan asukkaan kaupunki.

Epämääräinen yritys ottaa kuvaa downtownin korkeista rakennuksista keskeltä motariramppia.

San Josen kaupungin rajoilla ei muuten ole mitään merkitystä, sillä koko Piilaakso on kuin yksi suuri lähiö: laakson eri kaupunkeja ja niiden rajoja on vaikea erottaa toisistaan ja Piilaakso onkin kuin sulautunut yhteen yhdeksi toimistorakennuksien ja asuinalueiden keskittymäksi. (Huomautettakoon tähän väliin, ettei San Francisco kuuluu Piilaaksoon, joten edes sen suurkaupunkituntuma ei vaikuta laakson meininkiin - tosin tästäkin voi joku olla nykyään eri mieltä, kun tuo Piilaakson käsite nyt on mitä on :D). Kun meiltä lähtee ajamaan autolla, reilun 20 minuutin matkan (ilman ruuhkaa) aikana voi päästä moneen eri pikkukaupunkiin. Moni tuttavani asuu ihan eri kaupungeissa ja silti heitä on helppo tavata (päivällä, kun ei ole sitä ruuhkaa), mikä ehkä kertoo siitä, ettei kaupunkien rajoilla ole merkitystä tai sitten siitä, että infrastruktuuri toimii täällä hyvin. Monet ihmiset käyvät töissä ja asuvat eri kaupungeissa, joten ruuhka-aikoina motarit tukkeutuvat autoista ja koko Piilaakson ihmismassa sekoittuu yhteen.

San Josen motariluuppeja ja downtown. Kuvan lähde näkyykin kuvasta eli copyright kuuluu Terragallerialle. Kuva otettu täältä. 

San Josen downtown mietityttää minua vieläkin. Kirjoitin jo viime keväänä siitä, miten olen kuullut, ettei siellä ole mitään. Voisi kuvitella, että tässä vuoden aikana olisin tutustunut kotikaupunkini keskustaan, mutta totuus on se, että olen käynyt downtownissa aika harvakseltaan. Lähinnä olen käynyt siellä syömässä ja teatterissa. Ne ovat pitkälti ainoita asioita, joiden takia sinne kannattaa mennä. En myöskään ole liikkunut siellä paljoa kävellen. Jos minut heitettäisiin keskelle downtownia ja käskettäisiin etsiä jokin paikka X, en varmastikaan löytäisi perille ilman kartan apua, vaikka alueena downtown onkin aika simppeli.

San Josen downtown. Kuva otettu San Josen Wikipedia-sivulta eli täältä.

San Jose on täynnä kummallisia kulmauksia, joissa on yleensä ainakin näin suomalaisen silmiin vähän epämääräinen ja ränsistynyt fiilis, enkä todellakaan ollut osannut odottaa sen näköisiä alueita. Meidän lempisana kuvaamaan monia San Josen hoodseja on "ränskä". Ränsistyneisyys ei kuitenkaan ole vain San Josen piirre: edelliskesänä ainoat sanat, joilla osasimme kuvata Los Angelesin monia alueita, olivat juurikin epämääräinen ja ränskä. Oikeastaan siis voisi sanoa, että kalifornialainen (tai ehkä jopa amerikkalainen?) arkkitehtuuri nyt vain usein on vähän epämääräistä ja ränsistyneen oloista. Ränskyyttä on ehkä vähän vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole nähnyt näitä alueita ja kulmia. Rakennukset ovat matalia ja joskus vähän kuluneita, ja suomalaisen näkökulmasta monet asuintalot näyttävät pikemminkin tönöiltä tai mökeiltä kuin oikeilta taloilta. Ja joistakin kulmista saa vähän sellaisen kanariansaarimaisen fiiliksen niin kuin olen jo monesti maininnut (vaikken Kanarialla olekaan käynyt kuin kerran lapsena). Taisivat anoppi ja miehen sisko todetakin, että "vähän kuin etelässä olisi". Niin ja ränsistyneisyyttä pahentaa aina se, ettei San Josessa kukaan koskaan liiku kävellen tai pyörällä. Mutta tokihan meidän näkymyksemme on vain meidän näkymyksemme, ja onhan täällä paljon erilaisia alueita. Saatamme myös olla ehkä vähän liian rakastuneita tuohon ränskä-sanaan.

Tämä kulmaus oli todella räsnkän oloinen, vaikka nämä talot nyt eivät ehkä näytäkään niin kovin tönöiltä. 

Piilaakson pikkukaupunkien downtowneissa tai ydinalueilla on vähän vähemmän ränsistynyt tunnelma kuin suurkaupunki-San Josessa. Lähikaupungeista olemme käyneet tutustumassa useasti mm. Sunnyvalessa, Palo Altossa, Mountain Viewissa, Campbellissa ja Los Gatoksessa. Niiden pienet ydinalueet ovat mielestämme kaikki aivan samanlaisia keskenään: muutama hassu isompi pääkatu, joiden varrella on ravintoloita ja putiikkeja ja yleensä ihan symppistä menoa sekä ihmisiä liikkeellä kävellen ja pyörällä. Täysin erilaista kuin San Josessa. Mutta pääkatujen ulkopuolella ei sitten olekaan oikein mitään muuta kuin sitä lähiömäista fiilistä ja ehkä toimistoja. Saatan toki olla väärässäkin, muta tämä on kokemukseni.

Noilla pikkukaupunkien ydinalueilla siis näkee ihmisiä kävelemässä. San Josessa ei paljoa kävellä, ja se on ehkä hiukan yllättänyt minua. Toisaalta en odottanut sellaista, koska onhan Amerikka autoilun luvattu maa, mutta kontrasti San Josen downtownin ja vaikkapa jonkun Palo Alton downtownin välillä on niin suuri, etten voi olla mainitsematta asiaa. Toisaalta en kyllä tiedä, onko mitenkään järkevää tehdä tällaisia vertailuja. Ja kyllä siellä San Josen downtownissa ihmisiä liikkuu kävellen, mutta mitään ihmisvilinää siellä ei ole (paitsi jos on Sharksien peli). Keskusta-alueen lisäksi San Josessa on Santana Row -ostos- ja ravintolakatu, jossa ihmisiä liikkuu jalan. Santana Row on kuitenkin älyttömän lyhyt ja pieni alue, etenkin kun huomioi, että asukkaita täällä on se miljoona. Mutta kaipa amerikkalaista on sitten se, että autolla ajetaan johonkin isoon kauppakeskukseen ja sitten ollaan siellä.

Eivätpä nämä San Josen kulmat kyllä näytäkään sellaisilta, että tarvitsisi paljoa kävellä. :D Kuvan ottanut Stephen Burns, kuva täältä.

Ehkä nämä puheeni San Josesta kuulostavat nyt vähän negatiivisilta. Jostain syystä huonoja juttuja on aina helpompi löytää kuin kivoja juttuja, tällainen pessimisti kun on. Mutta on San Josessa paljon hyvääkin. Koska en ollut ajatellut Piilaakson laaksomaisuutta, en ollut ajatellut ympärillä olevia kukkuloita ja niiden tarjoamia ulkoilumahdollisuuksia. Luonnon läheisyys on jotain sellaista, jota en ikinä kokenut tarvitsevani Turussa asuessani, mutta nyt olen aivan myyty. Luonnonrauha on sitä, mitä mieleni tarvitsi, kun muutimme tänne. En tarvitse enkä kaipaa mitään kamalaa suurkaupungin sykettä, jonne vain hukkuisin. Meille molemmille on ollut todella iso edistysaskel se, että olemme lähteneet viikonloppuisin ulkoilemaan. Emme koskaan tehneet sellaista Turussa. Vaikka alkuinnostuksen haihduttua en enää jaksa kovin monelle viikonlopulle katsoa mitään ulkoilupaikkaa, olen silti äärimmäisen tyytyväinen siihen, että me asumme tällaisessa paikassa, jossa luontoon ja etenkin niille kukkuloille pääsee parhaimmillaan alle puolessa tunnissa.

Myös monikulttuurisuus ja vahvasti näkyvä etnisyys on Piilaaksossa mielestäni hyvin positiivinen seikka. Piilaakso on kulttuurien ja asukkaiden alkuperän suhteen hyvin rikas alue, sillä täällä asuu ihmisiä monesta maailman kolkasta. Aasialaisia täällä on enemmän kuin osasin odottaa. Ja minä todella osasin odottaa, sillä ennen muuttoa totesin miehelle moneen otteeseen, että Piilaakso on varmaan täynnä aasialaisia, koska ovathan aasialaiset isoja nimiä nörttiydessä. Minä odotin kuitenkin paljon kiinalaisia, mutta täällä näkyykin enemmän intialaisia. Päivisin intialaisia naisia kulkee erilaisia ympyröitä asuintalomme lähikaduilla sareissaan ja lastenvaunuja työntäen - osa naisista on selvästi lasten isoäitejä, ei äitejä. Kaupoissa on niin paljon aasialaisia, että usein tuntuu siltä kuin täällä ei muita asuisikaan. Monesti olen ihmetellyt, missä kaikki amerikkalaiset ovat (ja huomio, minä tiedän, että aasialainen voi olla amerikkalainen, mutta näissä kuvaamissani tapauksissa he eivät kyllä useinkaan varmaan ole). Mutta huomautettakoon, että tämä on kiinni alueesta, jolla liikkuu: kun olen käynyt kaupassa Palo Altossa, joka on ns. kalliimpaa aluetta, kaupassa oli lähinnä vain valkoihoisia, mikä oli muuten aika pelottavaa. Mutta minä kyllä tykkään etnisesti rikkaasta ympäristöstä. Ja juuri aasialaisethan tänne ovat tuoneet kaikki ihanat etniset ruoat, joista olen aika huumassa. Huono puoli Piilaakson monikulttuurisuudessa on tietenkin se, ettei niitä oikeita amerikkalaisia oikein näy eikä heihin pääse tutustumaan.

Tuntuuko tämä San Jose nyt sitten kodilta näin vuoden jälkeen? Kyllä ja ei. Olen sopeutunut tänne ja ympäristö tuntuu jo sulautuneen normaaliksi osaksi elämääni enkä enää jatkuvasti ihmettele sitä, mitä näen ympärilläni. Kuitenkin edelleen joskus hämmestelen sitä, miten olen päätynyt tänne ja tällaiseen elämään, joka aina välillä tuntuu niin erilaiselta kuin elämä Turussa. Vaikka samanlaista rutiinia se arki on, asui missä asui ja kävi töissä tai ei, mutta kyllä ne erot tuntuvat silti aina joskus aika suurilta. Yleensä tällaiset hassut ajatukset pälkähtävät päähäni, kun ajelen tyytyväisenä autolla 8-kaistaista motaria kauheassa ruuhkassa keskellä syksyä tai talvea yli 20 asteen lämmössä ja kun kaukaisuudessa häämöttävät kukkulat. Koska se jos mikä on erilaista entiseen verrattuna. Hassuja tunteita.

Koti-aiheesta minulla olisi sanottavaa enemmänkin, mutta eivät ne nyt mahdu tähän. Tämä ensimmäisen vuoden täyttyminen on herättänyt minussa paljon ajatuksia, ja minulla on näihin asioihin liittyen muutamakin postaus tuloillaan. Eli samoilla aiheilla jatketaan vielä myöhemmin.