Kappas, tuli kesä, mutta missä oli kevät ja mihin se aika meni?

Sisälläni asuu nykyään ilmeisesti pieni ulkoiludemoni. Perjantaisin se valtaa minut ja puhuu pääni sisällä: Huomenna on lauantai, jolloin sinä tykkäät ulkoilla, eli menepäs nettiin ja etsi jokin kiva stateparkki huomiseksi. Tämäkin lauantai meni siis jälleen ulkoilun parissa, jo kolmas viikko putkeen! Aikalailla viimeisin tapa, jolla Suomessa olisin halunnut viettää lauantaini.

En syytä tästä yhtäkkisestä muutoksesta luontoa. Onhan Turussakin upeita mahdollisuuksia luonnossa ulkoiluun. En syytä myöskään ilmastoa, koska muistan hyvin useat kesälauantait, jolloin aurinko paistoi ja Turussa oli kuuma, mutta minä olin sisällä. Ehkä syytän tästä työn puutetta. Kun on arkisin aikaa tehdä mitä haluaa, voi viikonloppuisin hyvin ulkoilla, koska ei se ulkoilu nyt edelleenkään ole ihan top-listani ykkösenä. Lisäksi nyt viikonloppuisin tuntuu siltä, että johonkin ulos on pakko päästä pitkäksi aikaa.

Taisin aiemmin kahden viikon täällä asumisen jälkeen ilmoittaa, ettei Kalifornian ilmasto muuta ihmisen persoonallisuutta. Saa nähdä, joudunko ottamaan sanani takaisin, vai onko tämä vain jotain alun innostusta. :D

Olemme asuneet täällä nyt reilut kaksi ja puoli kuukautta. Aika on mennyt uskomattoman nopeasti. En voi millään uskoa, että nyt alkaa kesäkuu ja on kesä. Tähän tosin vaikuttaa sekin, että ilmasto muuttui täysin tänne muuttaessa. Jo huhtikuun alussa täällä oli välillä niin kuumia päiviä että huh huh, ja uima-altaalla tuli otettua aurinkoa niin kuin olisi kunnon kesä (suurin osa muista ei muuten siellä ollut, koska oli kevät). Missä se kevät muka oli? Eihän täällä ole edes satanut muuta kuin noin kuutena päivänä koko sinä aikana, jona olemme täällä asuneet, vaikka sateesta valitinkin.

Toki sään muutoksen huomaa täälläkin kevään vaihtuessa kesään. Nykyään taitaa olla jo automaattisesti päivittäin se vähintään 25 astetta, yleensä ylikin. Ja sääennustus näyttää kirkasta aurinkoa vailla pilviä.

Siinä välissä, kun aika on juossut nopeasti ohitse, kroppani on ilmoittanut, että pitäisi vähän hiljentää tahtia. Harrastamani liikuntamäärä on noin tuplaantunut siitä, mitä se oli Suomessa sellaisena viikkona, kun harrastin paljon liikuntaa. Tällä viikolla kroppa sitten ilmoitti, että vaikka kuinka nyt olisi aikaa liikkua rajattomasti, se ei jaksa mukana. Huonosti nukuttu yö ja yksi bodypump-tunti johtivat 3,5 tunnin päikkäreihin vain joitakin tunteja heräämisen jälkeen. Oho. Toisena päivänä en jaksanut enää edes nousta venyttelemään jumppatunnin ja suihkun jälkeen, vaan jäin istumaan sohvalle tietokoneen kanssa. En tiedä, onko tämä vain fyysistä vai myös psyykkistä, mutta vähemmästäkin ymmärrän, että ehkä pitää vähän hidastaa. Koska kuten juoksukoulussakin aikoinaan opetettiin, kunto kasvaa levätessä. Sitten taas jaksaa.

Pitäisi siis keksiä jotain muutakin tekemistä kuin jumpassa käymistä. Joitakin ideoita minulla taisi olla ennen tänne tuloa. Pitää varmaan tutkailla niitä.

Tämä kotirouva pitää muuten taas vaihteeksi kotia pystyssä yksinään. Mies lähtee huomenna sunnuntaina aamulla työmatkalle New Yorkiin, josta palaa torstaina yöllä. Sitten hän ilmeisesti lähtee taas viikon lopulla Little Rockiin Arkansasiin, jossa kävi jo maalis-huhtikuussa 2 viikon matkalla. Tämä reissu kestää taas 2 viikkoa. Kotirouva ei oikein lämpene näille työmatkoille, mutta eipä tässä parane valittaa, kun ei tämä tilanne minään yllätyksenä tullut. Ennen kuin teimme lopullisen päätöksen tänne muutosta, mies kyllä ilmoitti, ettei työmatkoja nyt ainakaan vähempää ole kuin niitä oli Suomessa, ja sielläkin niitä oli jo aika paljon.

Onneksi on aina Skype. :)