sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Luonnon taika on tapahtunut!

Luonto on tehnyt täällä taikojaan tässä marraskuun aikana. Täällä on nimittäin alkanut vihertää! Muutokset keltaisesta kuivuudesta kohti vihreyttä ovat tapahtuneet niin nopeasti, että olen vähän ihmeissäni, vaikka pitäisihän se nyt tajuta, että tätä se sade teettää. Lokakuun aikana täällä satoi vettä muutamia kertoja ja nyt marraskuun aikana on satanut säännöllisemmin. Ei nyt paljoa, mutta viikottain kuitenkin. Tosin viime viikolla, kun olimme Chicagossa, saattoi sataa useampanakin päivänä. Itse asiassa huomasin tämän luonnon vihreyden vasta nyt reissun jälkeen eli varmaankin viime viikon aikana on tapahtunut paljon.

Minulta meni melkein jopa ohitse, että tällaista vihreyttä on ilmestynyt, koska ilmeisesti en havainnoi ympäristöäni kovinkaan tarkasti... Kävin tällä viikolla kävelemässä ja minulla meni puoli tuntia ennen kuin yhtäkkiä tajusin, että mitä hemmettiä - täällähän on vihreä nurmikko! 

Tästä postauksestani voi käydä katsomassa kahdesta ekasta kuvasta, minkälaiset erot pahimmillaan ovat kotimme vieressä menevällä ulkoilureitillä. Aika sokea saa siis olla, jos ei huomaa muutoksia. Kävin 30. päivä lokakuuta kävelemässä samassa paikassa ja jostain syystä pysähdyin silloin ottamaan valokuvan, vaikken tietoisesti miettinyt mitään luontovertailua. Tällaisen kuvan otin tuolloin tasan kuukausi sitten:
Maisemat 30. lokakuuta.
Kohtalaisen surullisen näköinen nurmikko oli vielä lokakuun lopussa. Myös taustalla häämöttävät kukkulat olivat vielä keltaisia. 

Mutta tällä viikolla näyttikin yhtäkkiä tältä:
Tämä kuva otettu tänään. 
Oi mitä autuutta! Olin valehtelematta lähes unohtanut, miltä vihreä nurmikko näyttää keskellä luontoa. Kyllähän täällä asuinalueiden ja kauppojen nurmikot vihertävät kastelun (tai nurmikon maalauksen) takia, mutta luonnon keskellä tuollaista ei ole näkynyt sitten viime huhtikuun lopun.

Muutos näkyy myös kukkuloissa, joita en ollut tajunnut edes katsella ennen kuin kiinnitin huomiota nurmikkoon. Nekin vihertävät jo! Voi että - pakko päästä haikkaamaan! Marraskuun alussahan kirjoitin edellisestä haikkauksestamme ja valittelin keltaisia kukkuloita (täällä, jos on mennyt ohi). Miten tällainen muutos voi tapahtua näin nopeasti? Tosin eiväthän kaikki kukkulat tietenkään välttämättä vielä kukoista... Mutta eipä tarvinnut odottaa kevääseen saakka. 
Tämän viikonlopun aikana on satanut niin paljon, että ulkoilureitin varrelle oli muodostunut tällainen lammikko. Ja huomatkaa vihreät kukkulat taustalla. Kuva otettu siis tänään.
Haha, tuossa viimeisimmässä haikkauspostauksessa kehun sitä, miten sää on täällä aina niin hyvä, ettei se koskaan ole vaikuttanut viikonloppusuunnitelmiin. Ironista kyllä, tänä viikonloppuna se vihdoin vaikutti, ensimmäistä kertaa täällä asuessa. Nyt viikonloppuna satoi nimittäin sekä lauantaina että tänään sunnuntaina. Ei koko päivää tietenkään, itse asiassa vain alkupäivästä, mutta kuitenkin. Ei siis lähdetty haikkailemaan. 

Kun näitä sadepäiviä on muutamakin peräkkäin ja kun aurinko laskee nykyään jo viiden aikaan ja koko loppupäivän on pirun pimeää, totesin tuossa yksi päivä miehelle, että "ihan kuin Suomessa asuisi". :D
Tehokkaasta ulkoilusta ei meinannut tulla tänään mitään, kun pysähtelin koko ajan ihastelemaan kaukaisuudessa loistavaa vihreyttä. 
En tiedä, kumpi meistä on enemmän kadottanut todellisuuden tajun, minä vai mies. Tai siis enemmän kalifornialaistunut sään suhteen. Tänään kävimme nimittäin puolen tunnin aikana seuraavat keskustelut:

mies: *puhuu siitä, miten aikoo ehkä kohta lähteä San Franciscoon hoitamaan yhtä asiaa*
minä: Nyt vai? Mutta uutisissa just luki, että siellä on nyt "hazardous road conditions"!
mies: Niin eli siellä sataa vähän. Kyllä mä osaan ajaa sateessa.

Ja hetken kuluttua:

minä: Mä aattelin mennä vähän kävelemään tonne trailille.
mies: Onhan sulla hyvät kengät? Siellä on varmaan tosi märkää.
minä: Se on hiekkatie. Suomessa on tarvottu nilkkoja myöten loskassa, joten enköhän mä pärjää märällä hiekkatiellä! 


Hiekkatie kyllä oli paikoitellen vähän märkä ja muutamassa paikassa jopa kurainen. Kotiin tullessa sille jenkkikämpistä puuttuvalle eteiselle olisi ollut tarvetta, koska lenkkarien pohjat olivat niin kurassa. Toisaalta riisuin kengät heti ovella keittiön nurkassa enkä lähtenyt tallustelemaan pitkin asuntoa kokolattiamatoille niin kuin aito jenkki ehkä olisi tehnyt...

Säässä on todellakin tapahtunut jokin muutos sinä aikana, kun me olimme Chicagossa, muutenkin kuin sen suhteen, että on satanut. Mutta tästä lisää ensi viikon - ei kun siis tämän viikon, koska Amerikassa viikko alkaa sunnuntaista ja Suomessa on jo maanantai - aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti